Valintoja, valintoja..

Jos joku kysyisi minulta, mikä on tässä ruokavaliossa kaikkein vaikeinta olisi vastaus helppo: ruokailurytmit sekä erikoispäivät (esim. juhlat.)
Esimerkiksi: jos minut kutsutaan ilman esim päivän varoitusaikaa syömään en pakolla pääse, sillä se ei istu ateriarytmiini. Sama koskee myös sitä, jos kutsu käy johonkin tiettyyn Kuntoportin jumppaan väärään aikaan ja liian lyhyellä varoitusajalla.

Ateriarytmi on siis vaikea. Tosin juhlissakin pitää kieltäytyä monesta. Mm. äitini miehen juhlissa tein salaattini itse. Pystyin siis vaan koskemaan kaloihin. Silloin harmitti jättää koskematta siihen ihanaan pastakanasalaattiin puhumattakaan illan grilliherkuista joihin ei ollut mulla asiaa. Sillä mun iltapala on kananmunia ja kahviksia, piste. Mutta loppupeleissä olin helpottunut ja ylpeä itsestäni.

Toki valinta on minun ja uskon tämän ajankanssa helpottavan ja muuttuman jopa mitättömäksi asiaksi, mutta joskus se pännii. Esim tänään.

Siskollani on synttärit. Hän täyttää 17vuotta! Haaveilin jo ulkonasyömisestä, sillä siinä on sitä jotakin fiilistä. Puhuttiinkin siskon kanssa siitä, mutta nyt hän meni äitin kanssa syömään. Ja nyt itse venailen kotona että voi alkaa tekemään ruokaa niin että se on puoli kuusi valmiina. Aika läheltä siis nappasi mahdollisuus ulkonasyömiseen!

Voisin toki myös mennä ravintolaan seuraksi (jota olen tehnyt aiemminkin,) mutta jostainsyystä olen nyt niin niin katkeraa naista että haluan tehdä kukkakaalipinaattimuussia ja lämmittää savulohen. Ja kylkeen vielä salaattia. Eli aikamoinen herkkuateria , toisinkuin kalasalaatti olisi aika arkea. (Haluan siis jotenkin juhlistaa, edes itsekseni.. ;)

Valinta ei tavallaan ollut edes vaikea, vaikka harmillinen. En edes empinyt ja olen aika ylpeä itsestäni. Tämä ärsytyskin menee pois kun tietää sitten massu tyytyväisenä että söi oikeaan aikaan ja tietää tarkalleen mitä sinne nassuun pisti.

Valinnanhan teen joka päivä, vaikkei sitä enään niin noteeraa paitsi esim. juurkin tänään kun on erikoispäivä. Olisi ollut mahdollisuus päästä raflaan ja olisi varmasti ollut kakkua tarjolla. Mutta arkena valinta tulee kuin itsestään, rutiinina, mistä olen helpottunut.

Eväät pakataan ja tehdään valmiiksi eikä se ole enään mikään juttu. Ei minulle eikä lähipiirille. Kaikki ovat tottuneet.

Tiedän kuitenkin, että tämä on oikea valinta. Ja tiedän että tämä on päiväpäivältä helpompaa. Mutta kai silti joskus saa kismittää ja olla huono päivä? Onneksi mahani näyttää tänään aika hyvältä ja se saa kyllä hymyilemään peilikuvalle ja muistamaan että miksi muutan elämääni ja miksi jaksan talsia kohti terveellisempää ja parempaa tulevaa vaikka aina tie ei ole valoisa.
Tosin siinä mielessä olen onnekas, että harvoin tympäsee kyseisten valintojen teko. Kropalla on niin hyvä olo ja se jos mikä motivoi ja auttaa jaksamaan myös heikkoina hetkinä!

Mites te? Onko teillä joskus jokin valinta tympäissyt, vaikka alkuun tiesittekin että valitsette niin joka tapauksessa?

Huomenna lupaan palailla vähän positiivisimmissa merkeissä! Mutta haluan tuoda myös sen esille, että aina ei ole helppoa. Eikä kuulukkaan olla! Helppo elämä ilman haasteita (niin henkisiä kuin fyysisiäkin) olisi ihan tylsä. ;)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! Tehdään tälläkin viikolla hyviä valintoja! :)