Mainitsin viimepostauksessa, että olin eilen hierojalla. Mua hieroi fyssari Jussi Raati, joka tekee hierontaa kotonaan. Jussin tunnen entuudestaan pikkusiskon kaverin isänä, mutta vasta parisen viikko sitten mulle valkeni, että herra on kuullemma taitava hieromaan.
Mulla on ollut jo hetkenaikaan alaselkäkipuja, mitkä vaikuttaa mm. siihen, että kyykätessä en uskalla laittaa paljon painoa, sillä tekniikkani on hieman väärä ja selkään sattuu. Nykyään olen hionut tekniikan paremmaksi, mutta pienikin virheliike vihlaisee selässä. Siispä entisten 60-70kilon sijaan kyykkään 30kilolla.. kuinka masentavaa! Niin ja kyykyt teen smith-telineessä.
Kun menin Jussille, hän pyysi jos saisi ensin katsoa jalkojani kun valitin selkäkipua ja sanoin, että pari hierojaa on sanonut alaselkäni olevan ok. No jalastahan se kipupiste löytyi! Etureiden päälliskalvosimet (apua mitkä ne on, korjatkaa joku fiksumpi!) oli todella jumissa! Vähän kun painoi, niin hyvä etten vinkaissut. Niitä siis availtiin melko kauan ja sitten siirryttiin peppuun, josta myös löytyi kipukohtia.
Selkää hierottiin suht vähän, mutta selvisi kummastukseksi, että alaselkäni lihakset ovat yllättävän heikot. Eli epätasapaino varmasti myös vaikuttaa selkäkipuun!
Hoito-ohjeita sain kotiin (vartalonkiertoja) lisäksi myös MAVE on oiva lääke alaselän vahvistukseen! Kiertoharjotteita teen jokatapauksessa nyt aamuin illoin aina 5min kerrallaan. Ainakin "aamutreenin" jälkeen selkää koski.. noh tästä suunta vain ylöspäin ja onneksi vaiva tuli esiin jo nyt!
Lisäksi rinnanalue on jumissa, joten sain siihenkin kuminauhaharjotteita.. nyt pitäis hommata vaan se kuminauha!
Muuten olenkin ollut yllättävän vetreä! Jalkoihin ei juurikaan satu, vaikka eilen ne oli tosi arat! Niin kyllä oli yläkroppakin, en oikein illalla osannut olla missään asennossa ja haaveilin buranasta.
Jos jokin paikka on hellänä, niin ehdottomasti hartiat (johtuen hieronnasta) ja no rintalihakset, mutta eilen olikin taas penkkauspäivä ja meinasin monesti jäädä tangon alle, mutta silti vaan pusersin tankoa ylös!
Jokatapauksessa olo on jo nyt parempi ja selkä raksuu, eli lukkoja aukesi! Menen ehdottomasti Jussille uudelleen parin viikon päästä! :)
Huomenna vielä lepäilen, että hieronta ei mene yhtään hukkaan. Tosin kevyen aamuaerobisen ajattelin vetäistä. ;) Sitten onkin ihana treeniputki la-ti ja tiistaina vielä vappuriehaan HUH! 1.5 tämä neiti nukkuu, se on varma!
Mukavaa loppuiltaa kaikille. :)
torstai 25. huhtikuuta 2013
keskiviikko 24. huhtikuuta 2013
Itsensä hyväksyntä laihtumisen jälkeen
"Miten sä opit hyväksymään itsesi?"
"Miten sä näät nykyään itsesi?"
"Miltä nyt tuntuu?"
"Miten osasit lopettaa laihduttamisen?"
"Mikä oli vaikeinta muutoksessa?"
Nuo kysymykset ovat nykyään mulle yleisiä ja niitä kysyy mun kaverit. Siispä ajattelin kirjoittaa aiheesta postauksen!
Alustetaan postausta hieman, sillä olen saanut uusia lukijoita;
Kuten jotkut ehkä muistaa, painoin mä viime toukokuussa vielä rapiat 70 kiloa ja pudotin huimat 15kiloa ja painoa oli tässä varressa tuolloin 55kiloa.. Nykyään paino keikkuu 60kilon paikkeilla, mutta eroa on silti 10 kiloa vuoden takaiseen aikaan.
Painavimmillani olen painanut huimat 80 kiloa (yläasteaikaa.) Eli kaikenmoisia olomuotoja olen elämäni aikana kokenut! (pituutta löytyy 168 jos jotakuta kiinnostaa)
Vuosi on todella lyhyt aika ja itseasiassa mun hurjasta dieetistä on vasta 11kk. Ei siis vuottakaan, ajatelkaa! Alle vuosi sitten olin sokerikoukussa ja suklaapatukka eksyi nassuun melkein päivittäin. Ahdisti olla omassa kropassaan, eikä se ollut mikään timmimimmi 19v.
13.5.2012 täytin 20v ja 14.5.2012 yksinkertaisesti muutin elämäntapani. Mitenkö? Mulle riitti ikuinen jojoilu ja itseinho. Hankin valmentajan ja yksinkertaisesti päätin, että nyt on aika hyvästellä "lapsenpyöreys" Löytää terveellisen elämän ilo!
15 kiloon kului 4kk. Todella vähän aikaa. Vedin todella pienillä ruokamäärillä ja VHH-ruokavaliota. Riskit dieetissä oli ja olisi pitänyt ehkä lopettaa se hieman aiemmin. Tästä olenkin kirjoitellut aiemmin että miksi. Jokatapauksessa, muutoshan oli huima ja otan tähän nyt esille mitat, miten muutuin lyhyessä ajassa;
Muutokset numeroina 14.5.-12.9.2012
Rasva% 26,9-> 12,7 (-14.2)
Rasvan massa kg 18,9 -> 7 (-11.9)
Hauis 30,5 -> 25 (-4.5cm)
Rinta 92,8 -> 84 (-8,8cm)
Vyötärö 87,5 -> 70,8 (-16,7cm)
Lantio 101 -> 87 (-14cm)
Reisi 57,3 -> 51 (-6,3 cm)
Pohje 37,4 -> 36,7 (-0,7 cm)
Melko huimaa, eikö! Miten mä sitten näin muutoksen? Kyllähän mä huomasin laihtuvani, mutta ilman kuvia en olisi tähän niinkään pystynyt. Mulla kyllä on mahassa yksi luomi, mistä pystyn tsiigaamaan mahan tilannetta, mutten oikeastaan muuten osaa. Sitä sokeutuu.
Nyt kun katson loppukesän/alkusyksyn kuvia olin kyllä todella hoikka, jopa laiha. Olinhan alipainon rajoilla ja lihaskin painoi jonkin verran.
Syksyn jälkeen mun kroppa oli ihan lopussa ja tein stopin. Paino alkuun ei meinannut lähtä nousuun, mutta sitten humahti. Ensin 60 kiloa ja sitten 63. Olin patti tilanteessa. Masensi ja sain ahmimiskohtauksia, mutta sain pudotettua painoni noin 60 kiloon. Sitten käännyin Matti Halosen puoleen ja uuden ruokavalion ansiosta vatsa alkoi toimimaan, sekä hormonitasapaino pelaamaan ja paino tippui 58 kiloon. Sen jälkeen lisäsimme ruokaa ja paino nousi 60, missä se on nyt pysynyt hyvin.
Jopatapauksessa, itse otsikkoon. Käydään vaikka nuo kysymykset läpi!
"Miten sä opit hyväksymään itsesi?"
Henkistä duunia, henkistä duunia. Mieli vaikuttaa paljon. Pitää oikeesti keskittyä miettimään muutostaan. Jos miettii "oon fitimpi, oon fitimpi" niin oma kehonkuva muuttuu. Kuullostaa hullulta, mutta totta se on! Jos taas miettii "oon edelleen lihava, oon NIIN lihava" niin omastamielestä varmasti olet ja peilikuva ei muutu.
"Miten sä näät nykyään itsesi?"
En ole vielä hahmottanut muutosta ja se tapahtuu pikkuhiljaa. Tosin vihdoin olen tajunnut alkaa roudaamaan pukukoppeihin XS-S kokoa, eikä mukaan aina tartu "varulta" M-koko. Farkuissakin osaan ottaa 34-36 tai tuumissa 25-26, enkä raahaa 38 ja 27+ tuumaisia farkkuja sovituskoppeihin. Jes! :) Mutta pakko myöntää, että huonoina päivinä saatan nähdä itseni todella paksuna ja isona, sekä pidän itseäni tosi "rotevarakenteisena" Se onko se totta vai ei, en osaa sanoa! Mutta tiedostan jo silmilläni, että olen normaalipainossa, mutta mitenkään pienenä en itseäni nää, vaikka sitäkin kuulen joskus kaverien suusta!
"Miltä nyt tuntuu?"
On totta, että oon nykyään suurimman osan ajasta itsevarma likka, ainakin ulospäin ja ihmiset olettaa, että olen sujut itseni kanssa. Tätytyy kyllä myöntää että tuntien ja taas tuntien henkisellä työllä olen suht tyytyväinen, mutta onko mun kehonkuva oikea mun mielessä? Tähän mun on vastattava, että tuskin on vielä. Mutta tottakai tuntuu hyvältä! Olo on ehdottomasti energisempi ja itsevarmempi ja olen oppinut pitämään itsestäni! :) Suurimmanosan ajastani olen kyllä itseeni tyytyväinen, varsinkin vaatteet päällä. Mutta aina voi parantaa. ;) Sen haluan sanoa, että ylpeä olen! MÄ TEIN SEN! Taitaa olla 13.5.2013 eli parin viikon päästä peiliin katsoessa itku lähellä. Itku onnesta!
"Miten osasit lopettaa laihduttamisen?"
Vaikeesti. Vieläkin on joku "unelmapaino" ja se on mulla 57-58 kiloa. Yritän päästä tästä eroon, sillä paino ei todellakaan kerro mitään. Riippuu lihaksenmäärästä yms! Ilman valmentajaa tiedän, että vetäisin liian vähän ruokaa, varsinkin hiilareita. Nykyään arvioni mukaan vedän abouttia 3000kaloria päivässä (!!) Se on hurja määrä, mutta onneksi syö ruokaa, en kaloreita. ;)
"Mikä oli vaikeinta muutoksessa?"
Säännölliset ruoka-ajat ja napostelun pois jättäminen! Lisäksi nyt aeroobisen pois jättäminen, mutta aika nopeesti sitä iloitsee, että on vaan 4krt viikkoon treenit niin halutessaan. Jää aikaa paljon muuhunkin!:) Monet luulee ,että mm. ruokien punnitseminen olisi vaikeaa, mutta se olikin yllättävän helppoa ja siihen tottui nopeasti. :)
Sitten loppukevennykseksi pari huippukysymystä liittyen miehiin! ;)
"Nyt kun susta huomaa, että käyt salilla, niin miltä susta tuntuu kun et voi ottaa mitään kukkakeppiä?"
Tää oli mahtava kysymys ja nauroin sille hyvän hetken, kiitos tästä Minkku! ;) Sisinhän ratkaisee suhteessa, mutta faktahan on se, että ihminen joka ei liikuntaa oikeastaan harrasta, on hyvin vaikea ymmärtää mun elämäntyyliä. Mutta onhan se kiva, että miehellä on enemmän voimaa/lihasta kuin itsellä. Ei oo kiva olla miehen rinnalla maskuliinisen näkönen!
"Pystyisitkö seurustelemaan ittees timmimmän miehen kanssa?"
Pystyisin. :) Myös ihmisen, kenellä olisi enemmän rasvaa kuin itselläni. Urheilulajeja on monenlaisia ja miehen ei ole pakko olla punttipena, vaikka mä olenkin aika punttipirkko. Kunhan ymmärtää mua ja ajatusmaailmat kohtaa, niin why not joku timmimpikin kaveri! Pystyisin varmasti olemaan itsevarma hänenkin seurassa, sillä minustaki näkyy kropassa urheilullisuus.
Jäikö joku vielä askarruttamaan mieltä? Saa kysyä ja jos tulee hyvä kysymys, voin siitä postauksenkin tekaista!
Mukavaa illanjatkoa kaikille!:) Mulla onkin huomenna salivapaa, sillä tänään kävin hierojalla. Tunnin hieronta ja duckwalk ilman salia, kyllä kelpaa! ;)
"Miten sä näät nykyään itsesi?"
"Miltä nyt tuntuu?"
"Miten osasit lopettaa laihduttamisen?"
"Mikä oli vaikeinta muutoksessa?"
Nuo kysymykset ovat nykyään mulle yleisiä ja niitä kysyy mun kaverit. Siispä ajattelin kirjoittaa aiheesta postauksen!
Alustetaan postausta hieman, sillä olen saanut uusia lukijoita;
Kuten jotkut ehkä muistaa, painoin mä viime toukokuussa vielä rapiat 70 kiloa ja pudotin huimat 15kiloa ja painoa oli tässä varressa tuolloin 55kiloa.. Nykyään paino keikkuu 60kilon paikkeilla, mutta eroa on silti 10 kiloa vuoden takaiseen aikaan.
 | ||
| 13.5.2012 |
 | |
| 8.9.2012 |
 |
| 31.3.2013 |
Painavimmillani olen painanut huimat 80 kiloa (yläasteaikaa.) Eli kaikenmoisia olomuotoja olen elämäni aikana kokenut! (pituutta löytyy 168 jos jotakuta kiinnostaa)
Vuosi on todella lyhyt aika ja itseasiassa mun hurjasta dieetistä on vasta 11kk. Ei siis vuottakaan, ajatelkaa! Alle vuosi sitten olin sokerikoukussa ja suklaapatukka eksyi nassuun melkein päivittäin. Ahdisti olla omassa kropassaan, eikä se ollut mikään timmimimmi 19v.
13.5.2012 täytin 20v ja 14.5.2012 yksinkertaisesti muutin elämäntapani. Mitenkö? Mulle riitti ikuinen jojoilu ja itseinho. Hankin valmentajan ja yksinkertaisesti päätin, että nyt on aika hyvästellä "lapsenpyöreys" Löytää terveellisen elämän ilo!
15 kiloon kului 4kk. Todella vähän aikaa. Vedin todella pienillä ruokamäärillä ja VHH-ruokavaliota. Riskit dieetissä oli ja olisi pitänyt ehkä lopettaa se hieman aiemmin. Tästä olenkin kirjoitellut aiemmin että miksi. Jokatapauksessa, muutoshan oli huima ja otan tähän nyt esille mitat, miten muutuin lyhyessä ajassa;
Muutokset numeroina 14.5.-12.9.2012
Rasva% 26,9-> 12,7 (-14.2)
Rasvan massa kg 18,9 -> 7 (-11.9)
Hauis 30,5 -> 25 (-4.5cm)
Rinta 92,8 -> 84 (-8,8cm)
Vyötärö 87,5 -> 70,8 (-16,7cm)
Lantio 101 -> 87 (-14cm)
Reisi 57,3 -> 51 (-6,3 cm)
Pohje 37,4 -> 36,7 (-0,7 cm)
Melko huimaa, eikö! Miten mä sitten näin muutoksen? Kyllähän mä huomasin laihtuvani, mutta ilman kuvia en olisi tähän niinkään pystynyt. Mulla kyllä on mahassa yksi luomi, mistä pystyn tsiigaamaan mahan tilannetta, mutten oikeastaan muuten osaa. Sitä sokeutuu.
Nyt kun katson loppukesän/alkusyksyn kuvia olin kyllä todella hoikka, jopa laiha. Olinhan alipainon rajoilla ja lihaskin painoi jonkin verran.
 |
| syyskuussa 2012 |
Syksyn jälkeen mun kroppa oli ihan lopussa ja tein stopin. Paino alkuun ei meinannut lähtä nousuun, mutta sitten humahti. Ensin 60 kiloa ja sitten 63. Olin patti tilanteessa. Masensi ja sain ahmimiskohtauksia, mutta sain pudotettua painoni noin 60 kiloon. Sitten käännyin Matti Halosen puoleen ja uuden ruokavalion ansiosta vatsa alkoi toimimaan, sekä hormonitasapaino pelaamaan ja paino tippui 58 kiloon. Sen jälkeen lisäsimme ruokaa ja paino nousi 60, missä se on nyt pysynyt hyvin.
Jopatapauksessa, itse otsikkoon. Käydään vaikka nuo kysymykset läpi!
"Miten sä opit hyväksymään itsesi?"
Henkistä duunia, henkistä duunia. Mieli vaikuttaa paljon. Pitää oikeesti keskittyä miettimään muutostaan. Jos miettii "oon fitimpi, oon fitimpi" niin oma kehonkuva muuttuu. Kuullostaa hullulta, mutta totta se on! Jos taas miettii "oon edelleen lihava, oon NIIN lihava" niin omastamielestä varmasti olet ja peilikuva ei muutu.
"Miten sä näät nykyään itsesi?"
En ole vielä hahmottanut muutosta ja se tapahtuu pikkuhiljaa. Tosin vihdoin olen tajunnut alkaa roudaamaan pukukoppeihin XS-S kokoa, eikä mukaan aina tartu "varulta" M-koko. Farkuissakin osaan ottaa 34-36 tai tuumissa 25-26, enkä raahaa 38 ja 27+ tuumaisia farkkuja sovituskoppeihin. Jes! :) Mutta pakko myöntää, että huonoina päivinä saatan nähdä itseni todella paksuna ja isona, sekä pidän itseäni tosi "rotevarakenteisena" Se onko se totta vai ei, en osaa sanoa! Mutta tiedostan jo silmilläni, että olen normaalipainossa, mutta mitenkään pienenä en itseäni nää, vaikka sitäkin kuulen joskus kaverien suusta!
"Miltä nyt tuntuu?"
On totta, että oon nykyään suurimman osan ajasta itsevarma likka, ainakin ulospäin ja ihmiset olettaa, että olen sujut itseni kanssa. Tätytyy kyllä myöntää että tuntien ja taas tuntien henkisellä työllä olen suht tyytyväinen, mutta onko mun kehonkuva oikea mun mielessä? Tähän mun on vastattava, että tuskin on vielä. Mutta tottakai tuntuu hyvältä! Olo on ehdottomasti energisempi ja itsevarmempi ja olen oppinut pitämään itsestäni! :) Suurimmanosan ajastani olen kyllä itseeni tyytyväinen, varsinkin vaatteet päällä. Mutta aina voi parantaa. ;) Sen haluan sanoa, että ylpeä olen! MÄ TEIN SEN! Taitaa olla 13.5.2013 eli parin viikon päästä peiliin katsoessa itku lähellä. Itku onnesta!
"Miten osasit lopettaa laihduttamisen?"
Vaikeesti. Vieläkin on joku "unelmapaino" ja se on mulla 57-58 kiloa. Yritän päästä tästä eroon, sillä paino ei todellakaan kerro mitään. Riippuu lihaksenmäärästä yms! Ilman valmentajaa tiedän, että vetäisin liian vähän ruokaa, varsinkin hiilareita. Nykyään arvioni mukaan vedän abouttia 3000kaloria päivässä (!!) Se on hurja määrä, mutta onneksi syö ruokaa, en kaloreita. ;)
"Mikä oli vaikeinta muutoksessa?"
Säännölliset ruoka-ajat ja napostelun pois jättäminen! Lisäksi nyt aeroobisen pois jättäminen, mutta aika nopeesti sitä iloitsee, että on vaan 4krt viikkoon treenit niin halutessaan. Jää aikaa paljon muuhunkin!:) Monet luulee ,että mm. ruokien punnitseminen olisi vaikeaa, mutta se olikin yllättävän helppoa ja siihen tottui nopeasti. :)
Sitten loppukevennykseksi pari huippukysymystä liittyen miehiin! ;)
"Nyt kun susta huomaa, että käyt salilla, niin miltä susta tuntuu kun et voi ottaa mitään kukkakeppiä?"
Tää oli mahtava kysymys ja nauroin sille hyvän hetken, kiitos tästä Minkku! ;) Sisinhän ratkaisee suhteessa, mutta faktahan on se, että ihminen joka ei liikuntaa oikeastaan harrasta, on hyvin vaikea ymmärtää mun elämäntyyliä. Mutta onhan se kiva, että miehellä on enemmän voimaa/lihasta kuin itsellä. Ei oo kiva olla miehen rinnalla maskuliinisen näkönen!
"Pystyisitkö seurustelemaan ittees timmimmän miehen kanssa?"
Pystyisin. :) Myös ihmisen, kenellä olisi enemmän rasvaa kuin itselläni. Urheilulajeja on monenlaisia ja miehen ei ole pakko olla punttipena, vaikka mä olenkin aika punttipirkko. Kunhan ymmärtää mua ja ajatusmaailmat kohtaa, niin why not joku timmimpikin kaveri! Pystyisin varmasti olemaan itsevarma hänenkin seurassa, sillä minustaki näkyy kropassa urheilullisuus.
Jäikö joku vielä askarruttamaan mieltä? Saa kysyä ja jos tulee hyvä kysymys, voin siitä postauksenkin tekaista!
Mukavaa illanjatkoa kaikille!:) Mulla onkin huomenna salivapaa, sillä tänään kävin hierojalla. Tunnin hieronta ja duckwalk ilman salia, kyllä kelpaa! ;)
"Hömppälehti" vs "harrastajalehti"
Oon jo kauemman aikaa mielessäni pohtinut, onko "harrastajalehdet" muka parempia kuin "hömppälehdet" Miten ne muka eroaa?
Selkeä ero on, että ne ovat lehtihyllyssä yleensä eri paikoissa ja harrastajille tarkoitetut lehdet ovat parisen euroa kalliimpia (mm. bodaus, body, fitness&muscle yms) kuin taas hömppälehdet (fit, KG, hyvä olo, kunto plus yms)
Päätin ottaa asiasta selvää. Otin harrastajapuolelta bodaus lehden ja vertailuksi fitin sekä KGn.
Bodaus lehti oli mulle uusi tuttavuus, mutta fit on ollut parisen vuotta mun lemppari hömppälehti ja KG:ta (ennenhän se oli painonvartijat,vai?) luin paljon yläasteella.
Oliko sisällöllä sitten eroa?
Mulla oli hirveä oletus, että nämä ns. harrastelijalehdet eivät sisällä mitään hömppää oikeastaan, mutta yllätyin, kun bodauslehdessä puhuttiin mm. kevään hiusmuodista! En osaa nyt edes mennä sanomaan, onko näin kaikissa kyseisen alan lehdissä, sillä olen hamstrannut aina ne uudet tiedot minulle ja ehkä ohittanut ajatuksissani kaiken muun, mikä ei liity ravintoon tai treenaamiseen.
Tosin, mitään reseptejä en löytänyt, mikä on todella yleistä hömppälehdissä.
Vinkeistä puheenollen, löysin kaikista lehdistä kiinnostavia tekstejä ja uutta tietoa. Silti ehkä Bodaus lehti veti mielenkiintoni ja luin sitä ehdottomasti pisimpään! Mm. lukeminen kisavalmisteluista ja vaikkapa kisabikinien hinnasta (joka muuten on 400e ylöspäin!) oli todella mielenkiinoista lukea ja herätä siihen faktaan, että ei oo ihan halpaa hommaa tuo kisaaminen!
KG ja FIT oli kevyttä viihdelukemista. Jotain uutta, mutta suurinosa oli mulle tuttua peruskauraa ja siksi olenkin alkanut siirtymään enemmän harrastajalehtiin jos tarvitsen vaikka bussimatkalle tekemistä. Tosin, jos haluaisin vaikka reseptiinspiraatioita vapaasyötnipäivälle, saattaisin kallistua KG ja FITin tapaisiin lehtiin.
Mikä lehti siis kellekkin lehdistä joihin tutustuin?
KG on loistava lehti painonpudottajalle (laihdutustarinoita, kalorinkulutusvinkkejä, reseptejä, pohdintaa siitä miten keho mahdollisesti käyttäytyy laihtuessaan) Naiset ovat lehdessä monesti normaalipainoisia, jotka ovat voittaneet taiston ylipainoa vastaan. Lisäksi mitä liikuntaan tulee, niin monesti on vinkkiä, miten aloittaa tarpeeksi rauhallisesti liikunta! (mm. viimeisimmässä numerossa kerrotaan, miten 12 viikossa voi kehittyä juoksijana!) Kyseinen lehti on muakin inspannut joskus todella paljon!:)
FIT taas on ns "normaalitallaajalle" joka liikkuu ihan liikkumisen ilosta ja kaikki ei ole niin nöpsönnuukaa (urheiluvaatetrendejä, liikuntavinkkejä, ruokaohjeita.) Naiset ovat timmissä kunnossa! Aika perusasioita treenaamisesta ja ravinnosta ainakin itselleni, mutta monelle varmasti hyvä tietopaketti mikä sisältää hyviä perusasioita ravinnosta ja treenaamisesta!
Bodaus sisältää selkeästi paljon tarinoita kunnon rautanaisista- ja miehistä. Todella inspiroivia tekstejä! Lisäksi lehdessä käsitellään mm kisaamista, mitä ei ehkä ihan "tavallisen tallaajan" päivittäisiin tavotteisiin/haaveisiin kuulu. Lehdessä myös mennään välissä ehkä enemmän hifistelyn puolelle niin ravinnossa kuin treenissäkin, mitä kokenut ja tavoitteellinen treenaaja ehkä hakeekin lehdeltä, jos perusasiat on jo takaraivoon hakattu!
Siinä suosittelut mikä kellekkin. Mutta onko niissä nyt siis varsinaista eroa?
Se, millaisia roolimalleja lehdissä annetaan on eroa ja siinä, puhutaanko perustiedoista vai perustiedoista sekä hifistelystä. Myös mainonta vaihtelee lehtien mukana. Hömppälehdissä mainostetaan esimerkiksi vaatemuodissa Stadiumia ja Top Sporttia kun harrastajalehdissä esimerkiksi Body Actionin mainokset ovat todella suosittuja!
Yksi piirre kuitenkin loppupeleissä yhdistää lehtiä; kalleus irtonumeroita ostaessa! Siksi ainakin itse, jos tuleen joskus löytämään sen THE lehden, mistä haluan jokaisen numeron, tulen sen tilaamaan ja säästämään pitkän pennin! Lehtikuningas.fi - sivustolta vinkattiin, että nämä mun arvostelemat lehdet löytyy suht edullisesti heidän valikoimastaan! :) Lisäksi lahjatilaus on mahdollinen ja jotkut lehdet esim suosittu FIT sisältää tilaajalahjan! Suosittelen kurkkaamaan, mikäli on heiltä löytyy se sun THE lehti!
Mutta eroa siis löytyy, vaikka se onkin hiuksenhieno. Laihduttaja voi toki hakea vaikka Bodauslehdestä inspiraatiota, mutta saa varmasti enemmän tietoa irti itselleen KG tai FIT-lehdestä. Ne, joille olisi parempi joku harrastajalehti voi ostaa kevyttä lukemista bussiin esim KG- tai FIT-lehdestä, mutta jos tuntuu, että olisi kiva oppia jotain uutta ja pientä hifistelyä, suosittelen harrastajalehtiä!
Mitä mieltä te ootte hömppä- ja/tai harrastajalehdistä? Tykkäättekö te niitä hamstrailla joko irtonumeroin tai tilaten? Mitkä on teidän lemppareita?:)
Selkeä ero on, että ne ovat lehtihyllyssä yleensä eri paikoissa ja harrastajille tarkoitetut lehdet ovat parisen euroa kalliimpia (mm. bodaus, body, fitness&muscle yms) kuin taas hömppälehdet (fit, KG, hyvä olo, kunto plus yms)
Päätin ottaa asiasta selvää. Otin harrastajapuolelta bodaus lehden ja vertailuksi fitin sekä KGn.
Bodaus lehti oli mulle uusi tuttavuus, mutta fit on ollut parisen vuotta mun lemppari hömppälehti ja KG:ta (ennenhän se oli painonvartijat,vai?) luin paljon yläasteella.
Oliko sisällöllä sitten eroa?
Mulla oli hirveä oletus, että nämä ns. harrastelijalehdet eivät sisällä mitään hömppää oikeastaan, mutta yllätyin, kun bodauslehdessä puhuttiin mm. kevään hiusmuodista! En osaa nyt edes mennä sanomaan, onko näin kaikissa kyseisen alan lehdissä, sillä olen hamstrannut aina ne uudet tiedot minulle ja ehkä ohittanut ajatuksissani kaiken muun, mikä ei liity ravintoon tai treenaamiseen.
Tosin, mitään reseptejä en löytänyt, mikä on todella yleistä hömppälehdissä.
Vinkeistä puheenollen, löysin kaikista lehdistä kiinnostavia tekstejä ja uutta tietoa. Silti ehkä Bodaus lehti veti mielenkiintoni ja luin sitä ehdottomasti pisimpään! Mm. lukeminen kisavalmisteluista ja vaikkapa kisabikinien hinnasta (joka muuten on 400e ylöspäin!) oli todella mielenkiinoista lukea ja herätä siihen faktaan, että ei oo ihan halpaa hommaa tuo kisaaminen!
KG ja FIT oli kevyttä viihdelukemista. Jotain uutta, mutta suurinosa oli mulle tuttua peruskauraa ja siksi olenkin alkanut siirtymään enemmän harrastajalehtiin jos tarvitsen vaikka bussimatkalle tekemistä. Tosin, jos haluaisin vaikka reseptiinspiraatioita vapaasyötnipäivälle, saattaisin kallistua KG ja FITin tapaisiin lehtiin.
Mikä lehti siis kellekkin lehdistä joihin tutustuin?
KG on loistava lehti painonpudottajalle (laihdutustarinoita, kalorinkulutusvinkkejä, reseptejä, pohdintaa siitä miten keho mahdollisesti käyttäytyy laihtuessaan) Naiset ovat lehdessä monesti normaalipainoisia, jotka ovat voittaneet taiston ylipainoa vastaan. Lisäksi mitä liikuntaan tulee, niin monesti on vinkkiä, miten aloittaa tarpeeksi rauhallisesti liikunta! (mm. viimeisimmässä numerossa kerrotaan, miten 12 viikossa voi kehittyä juoksijana!) Kyseinen lehti on muakin inspannut joskus todella paljon!:)
FIT taas on ns "normaalitallaajalle" joka liikkuu ihan liikkumisen ilosta ja kaikki ei ole niin nöpsönnuukaa (urheiluvaatetrendejä, liikuntavinkkejä, ruokaohjeita.) Naiset ovat timmissä kunnossa! Aika perusasioita treenaamisesta ja ravinnosta ainakin itselleni, mutta monelle varmasti hyvä tietopaketti mikä sisältää hyviä perusasioita ravinnosta ja treenaamisesta!
Bodaus sisältää selkeästi paljon tarinoita kunnon rautanaisista- ja miehistä. Todella inspiroivia tekstejä! Lisäksi lehdessä käsitellään mm kisaamista, mitä ei ehkä ihan "tavallisen tallaajan" päivittäisiin tavotteisiin/haaveisiin kuulu. Lehdessä myös mennään välissä ehkä enemmän hifistelyn puolelle niin ravinnossa kuin treenissäkin, mitä kokenut ja tavoitteellinen treenaaja ehkä hakeekin lehdeltä, jos perusasiat on jo takaraivoon hakattu!
Siinä suosittelut mikä kellekkin. Mutta onko niissä nyt siis varsinaista eroa?
Se, millaisia roolimalleja lehdissä annetaan on eroa ja siinä, puhutaanko perustiedoista vai perustiedoista sekä hifistelystä. Myös mainonta vaihtelee lehtien mukana. Hömppälehdissä mainostetaan esimerkiksi vaatemuodissa Stadiumia ja Top Sporttia kun harrastajalehdissä esimerkiksi Body Actionin mainokset ovat todella suosittuja!
Yksi piirre kuitenkin loppupeleissä yhdistää lehtiä; kalleus irtonumeroita ostaessa! Siksi ainakin itse, jos tuleen joskus löytämään sen THE lehden, mistä haluan jokaisen numeron, tulen sen tilaamaan ja säästämään pitkän pennin! Lehtikuningas.fi - sivustolta vinkattiin, että nämä mun arvostelemat lehdet löytyy suht edullisesti heidän valikoimastaan! :) Lisäksi lahjatilaus on mahdollinen ja jotkut lehdet esim suosittu FIT sisältää tilaajalahjan! Suosittelen kurkkaamaan, mikäli on heiltä löytyy se sun THE lehti!
Mutta eroa siis löytyy, vaikka se onkin hiuksenhieno. Laihduttaja voi toki hakea vaikka Bodauslehdestä inspiraatiota, mutta saa varmasti enemmän tietoa irti itselleen KG tai FIT-lehdestä. Ne, joille olisi parempi joku harrastajalehti voi ostaa kevyttä lukemista bussiin esim KG- tai FIT-lehdestä, mutta jos tuntuu, että olisi kiva oppia jotain uutta ja pientä hifistelyä, suosittelen harrastajalehtiä!
Mitä mieltä te ootte hömppä- ja/tai harrastajalehdistä? Tykkäättekö te niitä hamstrailla joko irtonumeroin tai tilaten? Mitkä on teidän lemppareita?:)
torstai 18. huhtikuuta 2013
Kurvi Kim täällä hei!
Kuten aiemmassa postauksessa jo mainitsin, joku flunssaviruspöpö on ottanut otteen tästä naisesta. Onneksi tosiaan on kevyt viikko, mutta kyllä tää 2 pv liikkumattomuus alkaa tosiaan rassata. Päätä särkee ja puuduttaa.
Eilisen olin hieman aktiivisempi ja kävin jopa kaverilla (jolla on sama tauti) katsomassa telkkaria.. itellä kun on TV mutta se on vaan koristeena.. heh!
Tänään oonkin vain käynyt kaupassa. Muuten nukkunut ja laittanut kellon aina herättämään milloin noustaan syömään!! Osaatte varmaan kuvitella, miten tää kerää nestettä.. :D Vielä en oo vaa'alla käynyt, mutta veikkaan normaalitilaan 2-3kiloa nestettä, kun on nää pirun naistenvaivatkin. IHANAA! Onhan se kyllä niinkin että nyt on kurveja semmosissa paikoissa missä ei yleensä.. ;) Haha jopa mun rintsikat kinnaa. Ajatelkaa siis siitä mikä on nesteen määrä mun kropassa atm.. Onhan tissit tosi kivat, mut mulla on ikävä mun litteetä massua!
Huomenna ois parempi olla terve kun kutsuu Kuopio. Oon oottanu kyseistä reissua jo pitkälti yli viikon ja kyllä mä muserrun vähän jos sinne en pääse!
Vkl ajattelin kasailla teille postauksen, missä vertaan "hömppälehteä" ja "ammattilais/harrastajalehteä" keskenään. Harrastajalehdeksi olen valinnut joi Bodaus-lehden, mutta nyt saa suositella kivaa "hömppälehteä" Mistä haluutte kuulla arvion? Fit, Kauneus&terveys, Me naiset sport, KG vai Hyvä terveys? Nyt saatte vaikuttaa halutessanne! Huomenna luen lehdet bussimatkalla. :)
Ihanaa muuten, miten paljon edellinen postaus herätti keskustelua ja tulitte kertomaan omista kokemuksistanne! Mäkin nyt oon astetta viisaampi teidän avulla. Hienoa ja iso kiitos teille naiset! <3
Onko teillä muuten jotain postausideoita, mistä ois kiva, että joku nostaa kissan pöydälle aiheesa?
Joku muuten kyseli, miten vietän vapaasyöntipäivääni lauantaina ja nyt pelaan varmanpäälle ja pokkarilla otan kuvat kyseisen päivän ruuista ja laittelen ne sitten tänne. :)
Mukavaa loppu viikkoa kaikille!
Eilisen olin hieman aktiivisempi ja kävin jopa kaverilla (jolla on sama tauti) katsomassa telkkaria.. itellä kun on TV mutta se on vaan koristeena.. heh!
Tänään oonkin vain käynyt kaupassa. Muuten nukkunut ja laittanut kellon aina herättämään milloin noustaan syömään!! Osaatte varmaan kuvitella, miten tää kerää nestettä.. :D Vielä en oo vaa'alla käynyt, mutta veikkaan normaalitilaan 2-3kiloa nestettä, kun on nää pirun naistenvaivatkin. IHANAA! Onhan se kyllä niinkin että nyt on kurveja semmosissa paikoissa missä ei yleensä.. ;) Haha jopa mun rintsikat kinnaa. Ajatelkaa siis siitä mikä on nesteen määrä mun kropassa atm.. Onhan tissit tosi kivat, mut mulla on ikävä mun litteetä massua!
Huomenna ois parempi olla terve kun kutsuu Kuopio. Oon oottanu kyseistä reissua jo pitkälti yli viikon ja kyllä mä muserrun vähän jos sinne en pääse!
Vkl ajattelin kasailla teille postauksen, missä vertaan "hömppälehteä" ja "ammattilais/harrastajalehteä" keskenään. Harrastajalehdeksi olen valinnut joi Bodaus-lehden, mutta nyt saa suositella kivaa "hömppälehteä" Mistä haluutte kuulla arvion? Fit, Kauneus&terveys, Me naiset sport, KG vai Hyvä terveys? Nyt saatte vaikuttaa halutessanne! Huomenna luen lehdet bussimatkalla. :)
Ihanaa muuten, miten paljon edellinen postaus herätti keskustelua ja tulitte kertomaan omista kokemuksistanne! Mäkin nyt oon astetta viisaampi teidän avulla. Hienoa ja iso kiitos teille naiset! <3
Onko teillä muuten jotain postausideoita, mistä ois kiva, että joku nostaa kissan pöydälle aiheesa?
Joku muuten kyseli, miten vietän vapaasyöntipäivääni lauantaina ja nyt pelaan varmanpäälle ja pokkarilla otan kuvat kyseisen päivän ruuista ja laittelen ne sitten tänne. :)
Mukavaa loppu viikkoa kaikille!
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Kissa pöydälle naistenvaivoista!
Tässä vaiheessa jäpikät voi jäädä odottamaan seuraavaa postausta, tämä aihe kun teitä tuskin kiinnostaa!
No nyt turahti, marjapäivistä,rättipäivistä,viikon valeraskausajasta, menkoista, juoksuista eli kuukautisista! Niinhän se menee, että rakkaalla lapsella on monta nimeä ja saa kertoa omia lempinimiään jos niitä on.Tykkään käyttää vähän epävirallisempia nimityksiä kyseisestä ajasta, kerran kuussa. ;)
Mutta aihehan on vakava ja tärkeä. Mietin pari päivää ja eilen pitkälle yöhön, voinko kirjoittaa aiheesta. Mutta nämä on taas aiheita, joista ei puhuta. Aivan sama kun ei puhuta SHn ja fitnessvillityksen surullisesta kombosta joka yleistyy. Mutta mä haluan nostaa nämä aiheen esille ja koska mulla on omakohtasia kokemuksia haluan tän tehdä. Ja nii nämä on sitten amatöörin mietintöjä ja pohdiskeluja!
Voi olla, että joku pitää mua idioottina, kun kerron niin suoraan. Ehkä olenkin, sillä kirjotan omilla kasvoilla nettiin tälläistä, mutta minusta se on se ja sama mitä muut ajattelee, jos saan jonkun lukijan aivoissa napsahtamaan. Oli kyse sitten siitä kun treenaus menee yli tai siitä että hän tajuaa pystyvänsä muuttumaan ja ettei mikään ole lopullista,paitsi kuolema jos sekään!
Tänään nostetaan siis kissa pöydälle aiheesta menkat. Niin luonnollinen, itsestäänselvä ja ärsyttävä asia. Tai niin se oli mulle monta vuotta, kunnes tuli n. 10kk tauko.
Tosin, mulla ei jäänyt kokonaan pois, mutta tiputtelin 2vko kuukaudesta! Kelatkaa mikä tampooni/rättisota!! Ei kiva. Lisäksi jouduin stressaamaan sitä, olenko kenties raskaana, koska alkuraskauteen voi kuulua juurikin tuommoista tiputtelua jos varsinaisia menkkoja ei tule.
Mikä tähän oli syynä? Voisin veikata
1. VHH ruokavalio. E-pillereitä ei ole suunniteltu VHH-ruokavalioon, mitä netistä luin. Monella oli mennyt sekaisin. Luomuilla sen sijaan oli tullut tasaiset. Tämän luin karppaajien foorumilta ja oli helpottavaa tietää yksi syy. Mutta entä kun ne ei tasaantuneet, vaikka hiilaria lisättiin?
2. Raju painonpudotus. Tottakai, jos laihdutan 15kiloa 4kuukaudessa ja siitä yli 10 kiloa on mittauksien mukaan rasvaa, on kropalla kova työ tottua uuteen ja saada kaikki rullaamaan taas sen mukaan!
3. Liian vähän ruokaa ja liian rankkaa treeniä.Tämä me ollaan opittu jo koulussa. Liian vähällä ruualla ei pärjää.
10 kuukautta on pitkä aika. On ihan normaalia se, että joskus menkat on myöhässä tai joskus skippaa yhden kuukauden (tähän yleinen syy on tuttu vihollisemme stressi.) Mutta naiset rakkaat; huolestuminen on aina aiheellista, jos menkat loppuvat tai epäsäännöllistyvät, vaikka olisi ennen olleet säännölliset. Jos et itse saa niitä tasaantumaan, käänny lääkärin puoleen.
Mites mulla nykyään? Nyt on 3kk Matin valmennuksessa pärähtänyt käyntiin ja viimekerralla oltiin ilosia, että mulla oli nestepöhö päällä ja menkat tulossa ajallaan jo toista kuukautta putkeen! Se kertoo siis siitä, ettei mitään korjaamattomissa olevaa ole tapahtunut! :)
Onhan naistenvaivat KAMALIA! Nyt sen vasta kunnolla tajuaa, kun 10kk oikeestaan ollut mitään kipuja/turovtuksia/mielitekoja. Mut nyt.. ne kaikki on palannut ja rajumpina kuin koskaan! Hyvänä esimerkkinä; ennen tuli kilo nesettä, nyt 1.5kiloa.. HUH melkonen kurvileidi oon atm.. eli menkkakilot ja menkkailot ;)
Matti kyllä sano, että tasaantuu varmaan jatkossa, mutta nyt kroppa vaan reagoi näin kun alkaa taas toimimaan oikein.
Oikeanlainen ravinto on siis se avain liitettynä riittävään lepoon ja stressittömyyteen. Mulla Matin valmennukseen mentäessä ruokamäärät nousi ja kalorimäärää en tiedä, mutta kaloreita eli RUOKAA lisättiin rutkasti. (Matilta oli ihana pointti maanantaina; mitä sä sillä kaloritiedolla teet? Syöt RUOKAA et kaloreita.) Lisäksi treenimäärää pienennettiin tunimääräisesti (tosin treeni koveni) ja sain palautukseen kunnon palkkarit yms. :)
Lisäksi toki vaihdoin e-pillerit, vaikka ne oli ollut mulla 2-3vuotta sama. Joskus ne vaan alkaa sitten tuottamaan esim menkkojen epäsäännöllisyyttä.
Nyt siis kaikki on hyvin. Ja osaa arvostaa sitä, että menkat tulee oikein. Se on todella helpottavaa! Jotkut sanoo, että 10kk on lyhyt aika ettei menkkoja tule tai ne on epäsäännölliset,mutta musta 2 kuukauttakin on liikaa!! Se kertoo, ettei kaikki ole kropassa hyvin. Siksi meidän naisten on helpompi seurata tilannetta kuin miesten.Ja jos joku mies nyt luki tän postauksen tai teillä muilla naisilla on tietotaitoa, niin mistä miehet huomaa, että saattanut joku asia nyt mennä pieleen?
Mitä mieltä muuten ootte näistä näin avoimista sekä "näistä ei puhuta"-postauksista?Good or bad?Ja onko teillä kokemuksia siitä, ettei kroppa toimi niinkuin pitäisi? Miten saitte sen toimimaan vai saitteko? Ois kiva jakaa kokemuksia ja jos niitä ei halua kommenttiboksiin laittaa niin kilot-kuriin@hotmail.com on mun blogin s-posti ja mieluusti kuuntelen ja tarvittaessa(jos osaan) jelppaan. :)
Mä nyt jatkan sairastelua (voi kyllä..) ettäoon huomenna taas super terässä. ;) Onneks on kevyt vko niin treenit ei sinällään kärsi. :)
No nyt turahti, marjapäivistä,rättipäivistä,viikon valeraskausajasta, menkoista, juoksuista eli kuukautisista! Niinhän se menee, että rakkaalla lapsella on monta nimeä ja saa kertoa omia lempinimiään jos niitä on.Tykkään käyttää vähän epävirallisempia nimityksiä kyseisestä ajasta, kerran kuussa. ;)
Mutta aihehan on vakava ja tärkeä. Mietin pari päivää ja eilen pitkälle yöhön, voinko kirjoittaa aiheesta. Mutta nämä on taas aiheita, joista ei puhuta. Aivan sama kun ei puhuta SHn ja fitnessvillityksen surullisesta kombosta joka yleistyy. Mutta mä haluan nostaa nämä aiheen esille ja koska mulla on omakohtasia kokemuksia haluan tän tehdä. Ja nii nämä on sitten amatöörin mietintöjä ja pohdiskeluja!
Voi olla, että joku pitää mua idioottina, kun kerron niin suoraan. Ehkä olenkin, sillä kirjotan omilla kasvoilla nettiin tälläistä, mutta minusta se on se ja sama mitä muut ajattelee, jos saan jonkun lukijan aivoissa napsahtamaan. Oli kyse sitten siitä kun treenaus menee yli tai siitä että hän tajuaa pystyvänsä muuttumaan ja ettei mikään ole lopullista,paitsi kuolema jos sekään!
Tänään nostetaan siis kissa pöydälle aiheesta menkat. Niin luonnollinen, itsestäänselvä ja ärsyttävä asia. Tai niin se oli mulle monta vuotta, kunnes tuli n. 10kk tauko.
Tosin, mulla ei jäänyt kokonaan pois, mutta tiputtelin 2vko kuukaudesta! Kelatkaa mikä tampooni/rättisota!! Ei kiva. Lisäksi jouduin stressaamaan sitä, olenko kenties raskaana, koska alkuraskauteen voi kuulua juurikin tuommoista tiputtelua jos varsinaisia menkkoja ei tule.
Mikä tähän oli syynä? Voisin veikata
1. VHH ruokavalio. E-pillereitä ei ole suunniteltu VHH-ruokavalioon, mitä netistä luin. Monella oli mennyt sekaisin. Luomuilla sen sijaan oli tullut tasaiset. Tämän luin karppaajien foorumilta ja oli helpottavaa tietää yksi syy. Mutta entä kun ne ei tasaantuneet, vaikka hiilaria lisättiin?
2. Raju painonpudotus. Tottakai, jos laihdutan 15kiloa 4kuukaudessa ja siitä yli 10 kiloa on mittauksien mukaan rasvaa, on kropalla kova työ tottua uuteen ja saada kaikki rullaamaan taas sen mukaan!
3. Liian vähän ruokaa ja liian rankkaa treeniä.Tämä me ollaan opittu jo koulussa. Liian vähällä ruualla ei pärjää.
10 kuukautta on pitkä aika. On ihan normaalia se, että joskus menkat on myöhässä tai joskus skippaa yhden kuukauden (tähän yleinen syy on tuttu vihollisemme stressi.) Mutta naiset rakkaat; huolestuminen on aina aiheellista, jos menkat loppuvat tai epäsäännöllistyvät, vaikka olisi ennen olleet säännölliset. Jos et itse saa niitä tasaantumaan, käänny lääkärin puoleen.
Mites mulla nykyään? Nyt on 3kk Matin valmennuksessa pärähtänyt käyntiin ja viimekerralla oltiin ilosia, että mulla oli nestepöhö päällä ja menkat tulossa ajallaan jo toista kuukautta putkeen! Se kertoo siis siitä, ettei mitään korjaamattomissa olevaa ole tapahtunut! :)
Onhan naistenvaivat KAMALIA! Nyt sen vasta kunnolla tajuaa, kun 10kk oikeestaan ollut mitään kipuja/turovtuksia/mielitekoja. Mut nyt.. ne kaikki on palannut ja rajumpina kuin koskaan! Hyvänä esimerkkinä; ennen tuli kilo nesettä, nyt 1.5kiloa.. HUH melkonen kurvileidi oon atm.. eli menkkakilot ja menkkailot ;)
Matti kyllä sano, että tasaantuu varmaan jatkossa, mutta nyt kroppa vaan reagoi näin kun alkaa taas toimimaan oikein.
Oikeanlainen ravinto on siis se avain liitettynä riittävään lepoon ja stressittömyyteen. Mulla Matin valmennukseen mentäessä ruokamäärät nousi ja kalorimäärää en tiedä, mutta kaloreita eli RUOKAA lisättiin rutkasti. (Matilta oli ihana pointti maanantaina; mitä sä sillä kaloritiedolla teet? Syöt RUOKAA et kaloreita.) Lisäksi treenimäärää pienennettiin tunimääräisesti (tosin treeni koveni) ja sain palautukseen kunnon palkkarit yms. :)
Lisäksi toki vaihdoin e-pillerit, vaikka ne oli ollut mulla 2-3vuotta sama. Joskus ne vaan alkaa sitten tuottamaan esim menkkojen epäsäännöllisyyttä.
Nyt siis kaikki on hyvin. Ja osaa arvostaa sitä, että menkat tulee oikein. Se on todella helpottavaa! Jotkut sanoo, että 10kk on lyhyt aika ettei menkkoja tule tai ne on epäsäännölliset,mutta musta 2 kuukauttakin on liikaa!! Se kertoo, ettei kaikki ole kropassa hyvin. Siksi meidän naisten on helpompi seurata tilannetta kuin miesten.Ja jos joku mies nyt luki tän postauksen tai teillä muilla naisilla on tietotaitoa, niin mistä miehet huomaa, että saattanut joku asia nyt mennä pieleen?
Mitä mieltä muuten ootte näistä näin avoimista sekä "näistä ei puhuta"-postauksista?Good or bad?Ja onko teillä kokemuksia siitä, ettei kroppa toimi niinkuin pitäisi? Miten saitte sen toimimaan vai saitteko? Ois kiva jakaa kokemuksia ja jos niitä ei halua kommenttiboksiin laittaa niin kilot-kuriin@hotmail.com on mun blogin s-posti ja mieluusti kuuntelen ja tarvittaessa(jos osaan) jelppaan. :)
Mä nyt jatkan sairastelua (voi kyllä..) ettäoon huomenna taas super terässä. ;) Onneks on kevyt vko niin treenit ei sinällään kärsi. :)
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Matin 3. näkeminen Tampereella
Moikka kaikki!
Pahottelut etten ole ehtinyt rustailla blogiin.. lupasin jopa facebookin puolella, että saatte "päiväni kuvina"-postauksen, mutta arvatkaa vaan toimiiko kännykkä ja tietokone enään yhetisymmärryksessä..no eipä tietenkään..huoh! No mutta, asiaan!
Tänään heräilin tuttuun tapaan klo 7 melko levollisin mielin, mut kun sain aamupuuron massuun heitti pakki sekasin ja sain todeta sen taas, että kyllä muuten jännittää! Mua kyllä huvittaa mun jännittäminen, sillä melkein kaiken tehnyt piirun tarkasti, kuullut muilta palautetta että oon kasvanu/kehittyny ja treenit mennyt tosi hyvin. Silti pelotti että onko sitä tulosta oikeesti tullut! Lisäksi mun kroppa on vihdoin kunnolla palautunut tiettyjen vaivojen suhteen ja mulla on nyt 1.5kiloo nestettä kropassa.. kumipallona siis Matin luoksen vyöryin.. hahhah! ;D
Eväät laukkuun, nassu kuntoon ja kohti Tamperetta! Tampereella suoraan Matille! Olin iha sanonko mitkä housuissa ja vapisin vaan, haha! Sanoin siitä Matillekkin ja hetki sitten jutskailtiin ennenkuin katottiin kunto. Ei muutakun alusvaatteisilleen ja tuomioviivalle seisomaan. Edestä,sivulta,takaa,sivulta ja vielä edestä. No mikä se tuomio oli?! Tullut taas lisää lihhoo, muttei selkeestikkään rasvaa. Matti on sen verta ammattilainen, että osasi nähdä nestepöhön alta terveen ja kiinteen näkösen kropan. JEE, MAHTAVAA!:)
Olin jo palautteeseen tyytyväinen, mutta sitten tuli toinen ilouutinen; vapaasyöntipäivä 2 viikon välein! Sitähän mä odotin ja halusin ja nyt sen sain! Toisena vaihtoehtona olisi ollut, että saan syödä jos menoja tulee (synttäreitä,syömään toverien kanssa harvoin yms) mutta tiedän että mulla toimii paremmin tuo 2vko välein. :) Ensimäisen vaparin pidän nyt tulevana lauantaina! Aion syödä itteni ähkyyn kunnon ruualla (perunamuussi+lihapullaähky ja ne ruohomunat kera mahtavan seuran, täältä tullaan!!)
On muuten hassua, kun Matin kanssa sovittiin vapaasyöntipäivistä niin herkkuhimo pieneni heti.. johtuiskohan siitä, että se ei oo enään kiellettyä? Mutta hyvä näin. :)
Puhuttiin tietty myös treeneistä. Liha tosiaan tarttuu muhun hyvin. Mutta on siihen yksi syykin. Treenikaveri. Henri. Henri on iha mahtava herra hulkki, jolta oon saanut paljon neuvoja ja tsemppiä reeneissä. Varmistaja ja "jaksaa jaksaa"-tyyppi vaan tuo lisää treeniboostia. Tästä mainitsin Matille ja oli ilonen, että oon saanu treenitoverin ja vielä miehen. Kuullemma miehet pistää meidät naiset vaa treenaa kovempaa, vaikka varmasti nainen naiselle on kanssa hyvä treenitoveri. Mut oon samaa mieltä Matin kaa ainakin omalla kohdalla! Pistää ns. "vihaseks" kun teen ihan tosissani jotain liikettä ja toinen käyttää kyseisiä painoja lämmittelyyn.. hahhaa kuinka ihanan nöyryyttävää!!!:D Myöskin kun on mies varmistamassa, mulla on täysluotto, etten jää mihkään alle!
Oon aina ollu kova tyttö uhkimaan salilla, mut pakko myöntää et oon päässy to the nex level siinäkin hommassa. Mun raudanpelko (pelkää että jää esim. jalkaprässissä painojen alle) on vähentynyt huomattavasti ja saan oikeesti tehtyä tiukkoja settejä! Kiitän siis jälleen sua Hulkkero, kuitenki tätä luet. ;)
Tosi hyvä maku jäi siis Tampereelta suuhun, sillä palautteiden lisäksi näin myös paria ihanaa frendiä! Kyllä taas naurua riitti ja toivottavasti nähdään taas 5 vkon päästä! :)
Vapaasyöntipäivät on muuten jo päätetty oikeastaan 5 viikon päähän ja sittenhän kutsuukin Tampere taas uudelleen. Ja haluan taas antaa positiivisen yllätyksen, niin Matille kun itsellenikin.
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!:)
Pahottelut etten ole ehtinyt rustailla blogiin.. lupasin jopa facebookin puolella, että saatte "päiväni kuvina"-postauksen, mutta arvatkaa vaan toimiiko kännykkä ja tietokone enään yhetisymmärryksessä..no eipä tietenkään..huoh! No mutta, asiaan!
Tänään heräilin tuttuun tapaan klo 7 melko levollisin mielin, mut kun sain aamupuuron massuun heitti pakki sekasin ja sain todeta sen taas, että kyllä muuten jännittää! Mua kyllä huvittaa mun jännittäminen, sillä melkein kaiken tehnyt piirun tarkasti, kuullut muilta palautetta että oon kasvanu/kehittyny ja treenit mennyt tosi hyvin. Silti pelotti että onko sitä tulosta oikeesti tullut! Lisäksi mun kroppa on vihdoin kunnolla palautunut tiettyjen vaivojen suhteen ja mulla on nyt 1.5kiloo nestettä kropassa.. kumipallona siis Matin luoksen vyöryin.. hahhah! ;D
 |
| oven takana oli kiva tärrätä! |
Eväät laukkuun, nassu kuntoon ja kohti Tamperetta! Tampereella suoraan Matille! Olin iha sanonko mitkä housuissa ja vapisin vaan, haha! Sanoin siitä Matillekkin ja hetki sitten jutskailtiin ennenkuin katottiin kunto. Ei muutakun alusvaatteisilleen ja tuomioviivalle seisomaan. Edestä,sivulta,takaa,sivulta ja vielä edestä. No mikä se tuomio oli?! Tullut taas lisää lihhoo, muttei selkeestikkään rasvaa. Matti on sen verta ammattilainen, että osasi nähdä nestepöhön alta terveen ja kiinteen näkösen kropan. JEE, MAHTAVAA!:)
Olin jo palautteeseen tyytyväinen, mutta sitten tuli toinen ilouutinen; vapaasyöntipäivä 2 viikon välein! Sitähän mä odotin ja halusin ja nyt sen sain! Toisena vaihtoehtona olisi ollut, että saan syödä jos menoja tulee (synttäreitä,syömään toverien kanssa harvoin yms) mutta tiedän että mulla toimii paremmin tuo 2vko välein. :) Ensimäisen vaparin pidän nyt tulevana lauantaina! Aion syödä itteni ähkyyn kunnon ruualla (perunamuussi+lihapullaähky ja ne ruohomunat kera mahtavan seuran, täältä tullaan!!)
 |
| Ne odottaa kaapissa.. ;) |
On muuten hassua, kun Matin kanssa sovittiin vapaasyöntipäivistä niin herkkuhimo pieneni heti.. johtuiskohan siitä, että se ei oo enään kiellettyä? Mutta hyvä näin. :)
Puhuttiin tietty myös treeneistä. Liha tosiaan tarttuu muhun hyvin. Mutta on siihen yksi syykin. Treenikaveri. Henri. Henri on iha mahtava herra hulkki, jolta oon saanut paljon neuvoja ja tsemppiä reeneissä. Varmistaja ja "jaksaa jaksaa"-tyyppi vaan tuo lisää treeniboostia. Tästä mainitsin Matille ja oli ilonen, että oon saanu treenitoverin ja vielä miehen. Kuullemma miehet pistää meidät naiset vaa treenaa kovempaa, vaikka varmasti nainen naiselle on kanssa hyvä treenitoveri. Mut oon samaa mieltä Matin kaa ainakin omalla kohdalla! Pistää ns. "vihaseks" kun teen ihan tosissani jotain liikettä ja toinen käyttää kyseisiä painoja lämmittelyyn.. hahhaa kuinka ihanan nöyryyttävää!!!:D Myöskin kun on mies varmistamassa, mulla on täysluotto, etten jää mihkään alle!
Oon aina ollu kova tyttö uhkimaan salilla, mut pakko myöntää et oon päässy to the nex level siinäkin hommassa. Mun raudanpelko (pelkää että jää esim. jalkaprässissä painojen alle) on vähentynyt huomattavasti ja saan oikeesti tehtyä tiukkoja settejä! Kiitän siis jälleen sua Hulkkero, kuitenki tätä luet. ;)
 |
| Rentoa jalkajumppaa w/ Henri viime viikolla. ;) |
Tosi hyvä maku jäi siis Tampereelta suuhun, sillä palautteiden lisäksi näin myös paria ihanaa frendiä! Kyllä taas naurua riitti ja toivottavasti nähdään taas 5 vkon päästä! :)
Vapaasyöntipäivät on muuten jo päätetty oikeastaan 5 viikon päähän ja sittenhän kutsuukin Tampere taas uudelleen. Ja haluan taas antaa positiivisen yllätyksen, niin Matille kun itsellenikin.
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!:)
perjantai 5. huhtikuuta 2013
SEURAA BLOGIANI BLOGILISTAN AVULLA!
Tuli toivetta, että laittaisin blogini blogilistalle, jotta sitä olisi helpompi seurailla. Siellähän mun blogi löytykin mutta vanhalla "kilot vs minä"-nimellä. Joten nyt sen päivittelin ja voit mennä lisäämään itsesi lukijaksi helposti TÄSTÄ
Mukavaa perjantain alkua kaikille! :)
Mukavaa perjantain alkua kaikille! :)
torstai 4. huhtikuuta 2013
Jalkojentappoa, pöhötystä ja mättöhimoa
Otsikon ensimäinen sana kuvaa tätä aamua. Mua ei yhtään huvittanut lähteä puntille, koska peiton alla oli vaan NIIIN lämmin (ja yllätys yllätys, iloitsin taas tästä fiiliksestä)
Onneksi kuitenkin lähdin, sillä sain ihan jäätävän hyvän jalkareenin aikaseksi! Tästä lämmin ja suuri kiitos kuuluu kyllä Sporthousen Markulle, jonka kanssa katottiin smithkyykky viimeks kuntoon (ei satu selkään ei!) ja jalkaprässiin oikein mukavat pari kikkaa! Mä muuten oikeesti suosittelen sporthousee vasta-alkajille ja vähän kokeneemmillekkin! Tekniikkoja voi kattoo Markun kanssa kuntoon, kun hän siellä päivystää ke ja su eikä se maksa mitään ja on muuten ammattitaitoista neuvomista! :)
Lisäksi muutkin liikkeet meni ähkien,puhkien ja taistellen ja tuntuma oli ihan SUPER! Olin varma et mun etureidet lähtee irti.. Ja jos huomenna ei oo jalat kipeenä, niin omistan kyl melkoset ihmelihakset!
Mites muut otsikon aiheet? Pöhöttää pöhöttää edelleen ja panikoin siitä Matillekkin, mutta nyt kuullemma on maltti valttia ja antaa sen aamupainon olla taas siellä 60 puolella (100g yli tasan 60kiloa, siis IIK ;)
Silti mulla on välillä nälkä, mut se on siedettävää. Se mikä ei oo siedettävää on mieliteot. Toki oon pysyny tiukkana, lukuunottamatta tyyliin 4 mansikkaa, mutta tiukkaa tää tekee. Oon äkänen ja mietin karkkia, pitsaa, jäätelöö, leivonnaisia... pahin on kuitenkin ne pikku foliosuklaamunat mitä myydään pussisse nimeltä; ruohomunat. Monella kaverilla on mennyt jo hermo, koska se on nyt mun kuumin puheenaihe.
Oudoin mieliteko on kuitenkin ehdottomasti pitsa. Mulla ei oo tehny mieli pitsaa yli vuoteen, mut nyt ois niiin ihana joku kinkku-ananas-tuplajuusto-banaanipitsa. Namnammm!!
Mitä mä sitten aion tehdä asialle? Matti; jos luet tätä nii osaat arvata mitä mä anelen sulta taas ens kerralla. No herkkupäiviä tiätty! ;)
Nyt mun pitäs lähtä pian kauppaan. Huomenna on vp salista, mutta tää neiti painelee aamuaerobiselle. Sain muuten luvan lisätä aerobista 2 krt/vko -> 3-4krt/vko. "Pullea punttipirkko" on siis kiitollinen tästä Matille!
Mites teillä menee?:)
Onneksi kuitenkin lähdin, sillä sain ihan jäätävän hyvän jalkareenin aikaseksi! Tästä lämmin ja suuri kiitos kuuluu kyllä Sporthousen Markulle, jonka kanssa katottiin smithkyykky viimeks kuntoon (ei satu selkään ei!) ja jalkaprässiin oikein mukavat pari kikkaa! Mä muuten oikeesti suosittelen sporthousee vasta-alkajille ja vähän kokeneemmillekkin! Tekniikkoja voi kattoo Markun kanssa kuntoon, kun hän siellä päivystää ke ja su eikä se maksa mitään ja on muuten ammattitaitoista neuvomista! :)
Lisäksi muutkin liikkeet meni ähkien,puhkien ja taistellen ja tuntuma oli ihan SUPER! Olin varma et mun etureidet lähtee irti.. Ja jos huomenna ei oo jalat kipeenä, niin omistan kyl melkoset ihmelihakset!
Mites muut otsikon aiheet? Pöhöttää pöhöttää edelleen ja panikoin siitä Matillekkin, mutta nyt kuullemma on maltti valttia ja antaa sen aamupainon olla taas siellä 60 puolella (100g yli tasan 60kiloa, siis IIK ;)
Silti mulla on välillä nälkä, mut se on siedettävää. Se mikä ei oo siedettävää on mieliteot. Toki oon pysyny tiukkana, lukuunottamatta tyyliin 4 mansikkaa, mutta tiukkaa tää tekee. Oon äkänen ja mietin karkkia, pitsaa, jäätelöö, leivonnaisia... pahin on kuitenkin ne pikku foliosuklaamunat mitä myydään pussisse nimeltä; ruohomunat. Monella kaverilla on mennyt jo hermo, koska se on nyt mun kuumin puheenaihe.
Oudoin mieliteko on kuitenkin ehdottomasti pitsa. Mulla ei oo tehny mieli pitsaa yli vuoteen, mut nyt ois niiin ihana joku kinkku-ananas-tuplajuusto-banaanipitsa. Namnammm!!
Mitä mä sitten aion tehdä asialle? Matti; jos luet tätä nii osaat arvata mitä mä anelen sulta taas ens kerralla. No herkkupäiviä tiätty! ;)
 |
| Lenkillä vapaapäivänä. Siellä tuli trikoissa kuuma! |
Nyt mun pitäs lähtä pian kauppaan. Huomenna on vp salista, mutta tää neiti painelee aamuaerobiselle. Sain muuten luvan lisätä aerobista 2 krt/vko -> 3-4krt/vko. "Pullea punttipirkko" on siis kiitollinen tästä Matille!
Mites teillä menee?:)
tiistai 2. huhtikuuta 2013
Rakkaudesta rautaan
Mulla on nyt pari päivää ollu todella ristiriitaset fiilarit!
En tiiä johtuuko se siitä, että mun lihas on oikeesti nyt alkanu kasvamaan niin, että huomaan sen itsekin vai siitä, että syön jotenkin niin julmetusti.
Lisäksi kommentit tyyliin; "no kyllä susta huomaa et käyt punttisalilla" tai "Jos käyn salilla, tuleeko musta yhtä lihaksikas kun susta" on saanut mut pohtimaan, että olenko mä muka jo niin lihaksikas?
Tykkään lihaksikkaista naisista, jotka on timmejä ja löytyy vähän muskelia, mutta pitää olla naiselliset muodot. Oonko mä kadottamassa ne? Onko musta tulossa hulk?
Lisäksi mulla on hirveen ISO olo! Siis lihaksikas, mutta myös iso.. kuin kaappi tai joku pullee punttipirkko fitnessmimmin sijaan, hahaah!! Kumpaakaan en siis tällä hetkellä ole, mutta laitoin tahallaan noin selkeät vertauskuvat.
Mutta pattitilanne on seuraava; tottakai lihakset saa helposti pois, mutta mä kun niiin tykkään pumpata sitä rautaa henki hieverissä ja haastaa itteni joka ikinen kerta.
Mä en tiiä yhtään niin ihanaa lajia kun punttisali. Se on oikeesti vieny mun sydämen ihan kokonaan. Vielä nyt on ollu parina päivänä kaveri jeesaamassa niin oon pässyt vielä uudelle levelille ja mun rakkaus punttista kohtaan vaan kasvaa ja kasvaa eikä loppua näy!
Iltasin mua saattaa ahistaa (lähinnä hartiat on melko leveet jo tällä mimmillä. Peppu sais kyllä kasvaa ja etureisilihaksetkin on jees ;) mutta hetikun pääsen puntille, pääsen ns. pelkoon kyseistä ahistusta. Eikö ookki tosi jännä!
Tänään puntilla mä sen kyllä taas oivalsin; mä rakastan mun harrastusta ja teen sitä oikeesti sen takia minkä fiiliksen se tuottaa mulle. Ulkonäkövaativuus mulla siis kokoajan vain pienenee ja pienenee. Mutta emmä silti mikään HULK halua olla. Tai maskuliininen!
Mutta nyt kun esim kattoo näitä kuvia, niin ei mulla oo mitään hätää! Mun pääkoppa tekee siis taas vaan kepposiaan mulle.. tosi kiva homma hei!
Patti tilanne, onko se kellekkään muulle tuttu? Mä kyllä uskon, että tää menee ohi. Nyt siis vaan vähän pitää keskittyä ittensä psyykkaamiseen ja sitäkautta turha stressi poikkeen. :)
Ps. Kiitos Monnalle kenen kansa juttelin fabossa asiasta. On huippua olla semmonen sielunsisko joka tietää täysin fiilarit!! :) Oot kultaa nainen! <3 Kiitos myös muutamalle muulle, jotka on kuunnellu mun tilitystä tästä asiasta. Oon saanu teiltä mahtavaa tsemii jatkaa. Kiitoskiitoskiitos!
Nyt mä alan syömään ja meen shoppailemaan. Ajatukset siis täysin pois kaikesta arjesta, niin eiköhän se siitä! ;)
Vaikeuksien kautta voittoon!
Ihanaa aurinkoista lopputiistaita kaikille!:)
En tiiä johtuuko se siitä, että mun lihas on oikeesti nyt alkanu kasvamaan niin, että huomaan sen itsekin vai siitä, että syön jotenkin niin julmetusti.
 |
| Mitenkä niin jalat tulee vähä jäljessä kehityksessä.. ;D |
Lisäksi kommentit tyyliin; "no kyllä susta huomaa et käyt punttisalilla" tai "Jos käyn salilla, tuleeko musta yhtä lihaksikas kun susta" on saanut mut pohtimaan, että olenko mä muka jo niin lihaksikas?
Tykkään lihaksikkaista naisista, jotka on timmejä ja löytyy vähän muskelia, mutta pitää olla naiselliset muodot. Oonko mä kadottamassa ne? Onko musta tulossa hulk?
Lisäksi mulla on hirveen ISO olo! Siis lihaksikas, mutta myös iso.. kuin kaappi tai joku pullee punttipirkko fitnessmimmin sijaan, hahaah!! Kumpaakaan en siis tällä hetkellä ole, mutta laitoin tahallaan noin selkeät vertauskuvat.
Mutta pattitilanne on seuraava; tottakai lihakset saa helposti pois, mutta mä kun niiin tykkään pumpata sitä rautaa henki hieverissä ja haastaa itteni joka ikinen kerta.
Mä en tiiä yhtään niin ihanaa lajia kun punttisali. Se on oikeesti vieny mun sydämen ihan kokonaan. Vielä nyt on ollu parina päivänä kaveri jeesaamassa niin oon pässyt vielä uudelle levelille ja mun rakkaus punttista kohtaan vaan kasvaa ja kasvaa eikä loppua näy!
Iltasin mua saattaa ahistaa (lähinnä hartiat on melko leveet jo tällä mimmillä. Peppu sais kyllä kasvaa ja etureisilihaksetkin on jees ;) mutta hetikun pääsen puntille, pääsen ns. pelkoon kyseistä ahistusta. Eikö ookki tosi jännä!
Tänään puntilla mä sen kyllä taas oivalsin; mä rakastan mun harrastusta ja teen sitä oikeesti sen takia minkä fiiliksen se tuottaa mulle. Ulkonäkövaativuus mulla siis kokoajan vain pienenee ja pienenee. Mutta emmä silti mikään HULK halua olla. Tai maskuliininen!
Mutta nyt kun esim kattoo näitä kuvia, niin ei mulla oo mitään hätää! Mun pääkoppa tekee siis taas vaan kepposiaan mulle.. tosi kiva homma hei!
Patti tilanne, onko se kellekkään muulle tuttu? Mä kyllä uskon, että tää menee ohi. Nyt siis vaan vähän pitää keskittyä ittensä psyykkaamiseen ja sitäkautta turha stressi poikkeen. :)
Ps. Kiitos Monnalle kenen kansa juttelin fabossa asiasta. On huippua olla semmonen sielunsisko joka tietää täysin fiilarit!! :) Oot kultaa nainen! <3 Kiitos myös muutamalle muulle, jotka on kuunnellu mun tilitystä tästä asiasta. Oon saanu teiltä mahtavaa tsemii jatkaa. Kiitoskiitoskiitos!
Nyt mä alan syömään ja meen shoppailemaan. Ajatukset siis täysin pois kaikesta arjesta, niin eiköhän se siitä! ;)
Vaikeuksien kautta voittoon!
Ihanaa aurinkoista lopputiistaita kaikille!:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)