Itsensä hyväksyntä laihtumisen jälkeen

"Miten sä opit hyväksymään itsesi?"
"Miten sä näät nykyään itsesi?"
"Miltä nyt tuntuu?"
"Miten osasit lopettaa laihduttamisen?"
"Mikä oli vaikeinta muutoksessa?"

Nuo kysymykset ovat nykyään mulle yleisiä ja niitä kysyy mun kaverit. Siispä ajattelin kirjoittaa aiheesta postauksen!

Alustetaan postausta hieman, sillä olen saanut uusia lukijoita;

Kuten jotkut ehkä muistaa, painoin mä viime toukokuussa vielä rapiat 70 kiloa ja pudotin huimat 15kiloa ja painoa oli tässä varressa tuolloin 55kiloa.. Nykyään paino keikkuu 60kilon paikkeilla, mutta eroa on silti 10 kiloa vuoden takaiseen aikaan.

13.5.2012

8.9.2012

31.3.2013

Painavimmillani olen painanut huimat 80 kiloa (yläasteaikaa.) Eli kaikenmoisia olomuotoja olen elämäni aikana kokenut! (pituutta löytyy 168 jos jotakuta kiinnostaa)

Vuosi on todella lyhyt aika ja itseasiassa mun hurjasta dieetistä on vasta 11kk. Ei siis vuottakaan, ajatelkaa! Alle vuosi sitten olin sokerikoukussa ja suklaapatukka eksyi nassuun melkein päivittäin. Ahdisti olla omassa kropassaan, eikä se ollut mikään timmimimmi 19v.

13.5.2012 täytin 20v ja 14.5.2012 yksinkertaisesti muutin elämäntapani. Mitenkö? Mulle riitti ikuinen jojoilu ja itseinho. Hankin valmentajan ja yksinkertaisesti päätin, että nyt on aika hyvästellä "lapsenpyöreys" Löytää terveellisen elämän ilo!

15 kiloon kului 4kk. Todella vähän aikaa. Vedin todella pienillä ruokamäärillä ja VHH-ruokavaliota. Riskit dieetissä oli ja olisi pitänyt ehkä lopettaa se hieman aiemmin. Tästä olenkin kirjoitellut aiemmin että miksi. Jokatapauksessa, muutoshan oli huima ja otan tähän nyt esille mitat, miten muutuin lyhyessä ajassa;

Muutokset numeroina 14.5.-12.9.2012
Rasva% 26,9-> 12,7 (-14.2)
Rasvan massa kg 18,9 -> 7 (-11.9)
Hauis 30,5 -> 25 (-4.5cm)
Rinta 92,8 -> 84 (-8,8cm)
Vyötärö 87,5 -> 70,8 (-16,7cm)
Lantio 101 -> 87 (-14cm)
Reisi 57,3 -> 51 (-6,3 cm)
Pohje  37,4 -> 36,7 (-0,7 cm)

Melko huimaa, eikö! Miten mä sitten näin muutoksen? Kyllähän mä huomasin laihtuvani, mutta ilman kuvia en olisi tähän niinkään pystynyt. Mulla kyllä on mahassa yksi luomi, mistä pystyn tsiigaamaan mahan tilannetta, mutten oikeastaan muuten osaa. Sitä sokeutuu.

Nyt kun katson loppukesän/alkusyksyn kuvia olin kyllä todella hoikka, jopa laiha. Olinhan alipainon rajoilla ja lihaskin painoi jonkin verran.

syyskuussa 2012

Syksyn jälkeen mun kroppa oli ihan lopussa ja tein stopin. Paino alkuun ei meinannut lähtä nousuun, mutta sitten humahti. Ensin 60 kiloa ja sitten 63. Olin patti tilanteessa. Masensi ja sain ahmimiskohtauksia, mutta sain pudotettua painoni noin 60 kiloon. Sitten käännyin Matti Halosen puoleen ja uuden ruokavalion ansiosta vatsa alkoi toimimaan, sekä hormonitasapaino pelaamaan ja paino tippui 58 kiloon. Sen jälkeen lisäsimme ruokaa ja paino nousi 60, missä se on nyt pysynyt hyvin.

Jopatapauksessa, itse otsikkoon. Käydään vaikka nuo kysymykset läpi!


"Miten sä opit hyväksymään itsesi?"
Henkistä duunia, henkistä duunia. Mieli vaikuttaa paljon. Pitää oikeesti keskittyä miettimään muutostaan. Jos miettii "oon fitimpi, oon fitimpi" niin oma kehonkuva muuttuu. Kuullostaa hullulta, mutta totta se on! Jos taas miettii "oon edelleen lihava, oon NIIN lihava" niin omastamielestä varmasti olet ja peilikuva ei muutu.

"Miten sä näät nykyään itsesi?"
En ole vielä hahmottanut muutosta ja se tapahtuu pikkuhiljaa. Tosin vihdoin olen tajunnut alkaa roudaamaan pukukoppeihin XS-S kokoa, eikä mukaan aina tartu "varulta" M-koko. Farkuissakin osaan ottaa 34-36 tai tuumissa 25-26, enkä raahaa 38 ja 27+ tuumaisia farkkuja sovituskoppeihin. Jes! :) Mutta pakko myöntää, että huonoina päivinä saatan nähdä itseni todella paksuna ja isona, sekä pidän itseäni tosi "rotevarakenteisena" Se onko se totta vai ei, en osaa sanoa! Mutta tiedostan jo silmilläni, että olen normaalipainossa, mutta mitenkään pienenä en itseäni nää, vaikka sitäkin kuulen joskus kaverien suusta!

"Miltä nyt tuntuu?"
On totta, että oon nykyään suurimman osan ajasta itsevarma likka, ainakin ulospäin ja ihmiset olettaa, että olen sujut itseni kanssa. Tätytyy kyllä myöntää että tuntien ja taas tuntien henkisellä työllä olen suht tyytyväinen, mutta onko mun kehonkuva oikea mun mielessä? Tähän mun on vastattava, että tuskin on vielä. Mutta tottakai tuntuu hyvältä! Olo on ehdottomasti energisempi ja itsevarmempi ja olen oppinut pitämään itsestäni! :) Suurimmanosan ajastani olen kyllä itseeni tyytyväinen, varsinkin vaatteet päällä. Mutta aina voi parantaa. ;) Sen haluan sanoa, että ylpeä olen! MÄ TEIN SEN! Taitaa olla 13.5.2013 eli parin viikon päästä peiliin katsoessa itku lähellä. Itku onnesta!

"Miten osasit lopettaa laihduttamisen?"  
Vaikeesti. Vieläkin on joku "unelmapaino" ja se on mulla 57-58 kiloa. Yritän päästä tästä eroon, sillä paino ei todellakaan kerro mitään. Riippuu lihaksenmäärästä yms! Ilman valmentajaa tiedän, että vetäisin liian vähän ruokaa, varsinkin hiilareita. Nykyään arvioni mukaan vedän abouttia 3000kaloria päivässä (!!) Se on hurja määrä, mutta onneksi syö ruokaa, en kaloreita. ;)

"Mikä oli vaikeinta muutoksessa?" 
Säännölliset ruoka-ajat ja napostelun pois jättäminen! Lisäksi nyt aeroobisen pois jättäminen, mutta aika nopeesti sitä iloitsee, että on vaan 4krt viikkoon treenit niin halutessaan. Jää aikaa paljon muuhunkin!:) Monet luulee ,että mm. ruokien punnitseminen olisi vaikeaa, mutta se olikin yllättävän helppoa ja siihen tottui nopeasti. :)

Sitten loppukevennykseksi pari huippukysymystä liittyen miehiin! ;)

"Nyt kun susta huomaa, että käyt salilla, niin miltä susta tuntuu kun et voi ottaa mitään kukkakeppiä?"
 Tää oli mahtava kysymys ja nauroin sille hyvän hetken, kiitos tästä Minkku! ;) Sisinhän ratkaisee suhteessa, mutta faktahan on se, että ihminen joka ei liikuntaa oikeastaan harrasta, on hyvin vaikea ymmärtää mun elämäntyyliä. Mutta onhan se kiva, että miehellä on enemmän voimaa/lihasta kuin itsellä. Ei oo kiva olla miehen rinnalla maskuliinisen näkönen!

"Pystyisitkö seurustelemaan ittees timmimmän miehen kanssa?"
Pystyisin. :) Myös ihmisen, kenellä olisi enemmän rasvaa kuin itselläni. Urheilulajeja on monenlaisia ja miehen ei ole pakko olla punttipena, vaikka mä olenkin aika punttipirkko. Kunhan ymmärtää mua ja ajatusmaailmat kohtaa, niin why not joku timmimpikin kaveri! Pystyisin varmasti olemaan itsevarma hänenkin seurassa, sillä minustaki näkyy kropassa urheilullisuus.

Jäikö joku vielä askarruttamaan mieltä? Saa kysyä ja jos tulee hyvä kysymys, voin siitä postauksenkin tekaista!

Mukavaa illanjatkoa kaikille!:) Mulla onkin huomenna salivapaa, sillä tänään kävin hierojalla. Tunnin hieronta ja duckwalk ilman salia, kyllä kelpaa! ;)