Miten lähteä liikkeelle?

Koska nyt oon pölöttänyt asenteesta ja siitä, miten tärkeää on säännöllinen syöminen niin siirryn liikuntaan ja siihen, miten se olisi mahdollisesti helppo aloittaa. Mistä saada se motivaatio?

Ihan ensiksi lähdetään siitä asenteesta ja itsensä psyykkaamisesta: Minä haluan tätä, minä pystyn tähän.
Ja vaikka alkuun voisi maistua puulta koko homma, ihan varmasti ihastuu liikuntaan. Esim mulle kävi niin. ennen vihasin liikuntaa enemmän kuin mitään, eli rohkeesti vain haastamaan itsensä!

Ennen kamalia tuhlailuja urheiluvälineisiin kannattaa selvittää se olennaisin juttu: Millainen liikkuja juuri sinä olet?
Ensin kannattaa alkaa etsimään (ainakin omasta mielestäni) sitä omaa juttua.
Juoksu? Kuntokeskus? Koripallo? .. mahdollisuuksia on aivan kamalasti!
pst.. jos kuntokeskus on liian kallis, niin on monia paikkoja (ainaki jyväskylässä), joissa saa käydä vaikka aerobicissä paristi viikossa ja siellä liikutaan isoissaryhmissä esim. koulujen liikuntasaleissa.)

Seuraavaksi voi alkaa miettimään haluatko treenata yksin, vaiko ryhmässä? Ja sitä, kuuluuko ryhmään tuttuja ihmisiä?
Itelläni on se, että haluan treenata ryhmässä, jossa on ohjaaja, koska ne kaikki ihmiset jotenkin vaan tsemppaa mua, mutta ei, en halu sinne tuttuja naamoja, vaikka alkuun niin luulin! Sitten kokeilin ja totesin, että mua vaan ahdistaa jos kaveri riehuu siinä vieressä enkä voi keskittyä 100% treeniin.

Aamulla, päivällä, illalla vai yöllä? Eli selvitä se, mikä vuorokausi tuntuu parhaimmalta ja milloin sulla on eniten voimia ja intoa.
Esim. minä ite en todellakaan ole aamuihmisiä! oon veltto ja väsynyt. Iltapäivä ja varsinkin illat n. klo 21-22 on se mun juttu! Harmi vaan, että silloin ei pääse ryhmäliikkumaan, mutta silloin riittää motivaatiota juoksulenkkiin tai iltasalille ja voisin ähkiä ja puhkia loputtomiin! Kesällä mun on pakko kokeilla yöuintia tai -juoksua!

Noista on ainakin hyvä lähteä liikkeelle. Tosin tuo viimene on vähän kinkkinen juttu, koska miten löytää aikaa?
Se on vaan sitten järjestelykysymys.
Esim. mä ennen valitin äitille ettei ole vapaa-aikaan kun on koulu ja treeni, ja sitten ei todellakaan ole kun isketään päälle vielä työt. No äitihän vastasi mulle, että se liikunta on omaa aikaa, vapaa-aikaa.
Alkuun mua kiukututti koko väite. Treeni oli mulle treeniä, kovaa painamista, joka vei voimia ja johon oli pakko löytää aikaa.
Niinhän se on edelleen, mutta suhtaudun siihen nykyään niin, että se todellakin on vapaa-aikaa!
Ehkä rankkaa, mutta mulla ainakin unohtuu arjen murheet ja saan vain keskittyä itseeni ja omaan kroppaani.
Tosin, ammattiurheilijoilla se on ammatti, mutta se on aivan eri asia, tiedättehän sen?
Eli siitä on turha mulle tulla vinkumuuan, että ei se aina vapaa-aikaa ole.
Mutta hei, me joille se on vapaa-aikaa niin kyllä siihen löytyy aikaa aina vaikka se tunti/3-5krt viikossa, ei se oikeasti ole mahdotonta! Suunnitelkaa kunnolla!

Aloita rauhassa.
Jep jep, tottakai monilla tulee se alku motivaatiopiikki, että haluais treenata monta tuntia päivässä ja vaikka jokaikisenä viikonpäivänä, mutta miettikää vielä, ennenkuin niin teette. Pitäkää se asiana jota odottaa ja jota ette heti kuluta loppuun, vaan käytätte hitaasti sitä innostusta niin, että pian se onkin jo rutiini ja se motivoi tarpeeksi.
Mä oon monesti tehnyt sen, että alotin liikunnan ja liikuin kuin hullu, sitten kyllästyin parin viikon tai max. kuukauden jälkeen.
Eli rauhassa hyvä tulee ystäväiseni!


Asiaan kuuluvat vaatteet!
Jopa eräs lukiani ja lapsuuden ystäväni kertoi minulle, kuinka hänet uudet aerobickengät motivoi häntä ja uskon väitettä 100%, koska se on totta.
Osta vaatteet joita käytät vaan treenatessa (mikä ikinä se oma laji onkaan, niin siihe asiaan kuuluvat vaatteet), koska ne motivoi yllättävän paljon. Laitat lenkkikengät jalkaan tai salikamppeet päälle niin saat puhtia. Ja jos vielä haluat lisää tsemiä niin kirkkaita värejä kehiin!;)
Jos joskus tuntuu siltä, ettei se oikein motivoi huonoina kausina, niin osta jotain sporttista arkivaatetta, ainakin mua se motivoi koska yleensä jos pukeudun sporttisesti niin saan ihanan paljon kommenttia "oot niin sporttinen, iha piristävä näky!" Ja niin...ne kehut piristää sekä motivoi aina,eikö?;)


Muttä mä uskon että tällä pääsette liikunan alkuun ja huumaan, vai?

Kalorien laskeminen kielletty- pyhä

Tämmöset pyhät on mun lemppareita, heh ;)

Nojoo, tottakai josku saa herkutella, mut siinäki kannattaa muistaa se fiksuus silti, eikö vaan?

Mutta tänään mä en jaa mun mielipiteitä tai oo ankara kirjottaja joka on ku herkut ois vihollisia vaa toivotan teille kaikille ihanaa pääsiäistä!:) Saa herkutella ainaki niillä munilla ja mämmillä ja miksei vaikka grilliruualla ku on noi upeet kelit!

Mä oon ainaki herkutellu, muta myös lenkkeilly upeiden kelie ansiosta, siis oikeesti wau mite kesä tulee ja tuo voimia!:) Toki oon myös kuntomaailmassa käynyt! Eile siellä oli kiinteytys tunti ja tänään ois luvassa zumbaa :) Jos käytte kyseisessä keskuksessa nii liittykää vivianissa seuraani klo 16.00 !

Mites te ootte vietelly pääsiäistä? :)

Loppuun vielä vähä lenkkiasu- kuvaa! pst, mulla on sitten taskussa semmone hoitoaine puteli, et mulla ei oo tollasta epämääräistä pullotusta taskun kohdalla normaalisti! :D

Oletko muistanut syödä?

Jatketaan ihan perusasioissa eli syömisessä.
Eli millon oot viimeksi syöny ja saanut elimistölle jotain poltettavaa? Jos viime syöntikerrasta on 3-4h nii käväse eka syömässä vaikka joku omena/leipä tai sitten mahdollisesti se päivän eka lämminruoka!
Jos oot syönyt vasta hetki sitten niin sitten vaan lukemaan postaus läpi!

Eli painonhallinnan ja myös hyvän olon vankkoihin perusasioihinhan kuuluu ruokavalio ja sitä kautta myös ruokarytmi.
Kaikki varmasti tietää, että pitäisi syödä 3 tunnin tai maksimissaan 4 tunnin välein.
Ai miksikö? Siksi että aineenvaihdunta pysyy hyvänä ja toisena tärkeänä asiana on se, että elimistösi tuntee saavansa tarpeeksi energiaa ja myös tarpeeksi usein ettei se ala säilömään sitä joutuessaan säästöliekille.

Moni ajattelee ja niin ajattelin alkuun minäkin että ei se syömisrytmi nyt niin tärkeä ole kuin oletetaan, mutta on se! Uskokaa huviksenne!
Jos päästätte nääs elimistönne säästöliekille, sehän säilöö saamastaan ravinnosta miltei kaiken ja sitten mietitään miksi vaaka näyttää samaa vaikka treenataan, jopa niin että tulee huono olo koska on syönyt niin huonosti.
Se on ihan oikein, siis se huono olo, sellaisille jotka koittaa laihduttaa mahd. vähällä ruualla ja hullulla liikkumisella.

No mites sitten, jos syö sen 3h välein eli n. 5kertaa päivässä (jonka kuuluu muuten sisältää sen 2 lämmintäruokaa!) niin miten ihmeessä saadaan kalorit pysymään aisoissa?
No valinnoilla tietysti.
Mä syön parhaimpina päivinä just sen 5krt päivässä ja saan 1500-1600kcal, joskus jopa 2000 tai 2200, mutta niitäkin päiviä kantsii olla jolloin syö enemmän, se kanssa auttaa pitämään aineenvaihdunnan vilkkaana!
No mitenkö sitten tuokin onnistuu? Tiestysti miettimällä etukäteen mitä syö, silloin ei tuu syötyä mitä sattuu ja sitäpaitsi jos syö usein ja ei tunne nälkää nii eipä se nälkä sitten haittaa kaupassakaan ja ei tuu ostettua jotain suklaapatukkaa koska huimaukseen tai muuten vaa pahaanoloon tarvii nopeesti verensokerit ylös!

Annan nyt esimerkin mun täydellisestä päivästä (siis syömisen suhteen) ja loppuun laitan tiedot, että paljonko on tullut kaloreita, hiilareita, proteiinejä ja rasvoja!

Aamu kello 8: kaurapuuroa n.2dl
                      mansikka mehukeittoa n 50g
                      rasvatonta maitoa lasi

Lounas kello11: Pari perunaa n. 200g
                         lohta n. 100g
                         vihersalaattia (puoli lautasta)
                        vettä

Välipala kello 14: Omena
                           Purkki maitorahkaa

Päivällinen kello 17: kalakeittoa n.3dl
                               rasvatonta maitoa lasi
                              Ruisleipä viipale
                              Margariinia

Iltapala kello 20: Ruisleipää 2 viipaletta
                          1 kokonainen tomaatti
                          kaakaota lasi (sokeria sisältävä, oboy)
                          margariinia

Kalorit koko päivältä: 1476 kcal
Hiilarit:                        168.5g (47%)
Proteiinit:                     86.2g (25%)
Rasvat:                        47.7g (30%)

Ja nuo lukemat on hyvät ! Hiilarimäärää kauhistelee varmasti ainakin karppaajat, mutta sitäkin kannattaa miettiä mistä oon ne saanut. Kaurapuuro ja ruisleipä täyttää pitkään ja tekee hyvää vatsalle!
Huomatkaa et myös esim maitorahassa on hiilareita, mutta se on loistava protskunlähde!
ja tuo määrä hiilareita ei tosiaan lihota!! (okei, edellee riippuu mistä ne saatte)
Ja huomatkaa kalorimäärä! Oisin vielä saanut ja vielä ois pitänyt syödä jotain!! (varsinkin jos liikutte!!!)
Elikkä mulla jäi energiavajetta.
Jos haluutte tietää ja seurailla syömisiänne ja saada tietää ravintoarvot nii menkää kiloklubiin ja rekistöröitykää sinne! Se on ilmasta ja siellä saa vinkkejä ja tukea ja voi seurailla liikuntasuorituksiaa ja syömisiään sekä tottakai edistymistään, kätevää:)

Mites sitten syödä niin usein? Eihän töissä tai koulussa ole pakolla aikaa hakea esim välipalaa!!
Ratkaisu on yksinkertainen: Otat välipalankin lounaan lisäksi mukaan! Ja jos meinaa aina unohtua, niin muistilappua vaan ulko-oveen!;)

Mutta siinä teille taas jotakin, toivottavati ees jotenki avarti katsettanne taas!
Eli älkää pelätkö syödä usein, pitäkää vaa silmällänne paljonko syötte ja siitäkin sitten tulee myöhemmin vinkkiä miten se onnistuu!:)

Hyvää ja aurinkoista joppupäivää kaikille!:) Ja tsemiä taas tähänkin päivään!

Laihdutuksen vankka perusta

Alotan jo nyt intoa puhkuen blogin toisen postauksen ja puhun laihdutuksen tärkeimmästä asiasta eli  asenteesta.

Tässä vaiheessa varmaan moni ajattelee että "joojoo, mä tiiän", mutta silti ei vaan laihutus onnistu? Eli tiedätkö sittenkään miten tärkeää sekä myös haastava on tämä asenne ja sitä kautta myö sitoutuminen on?

Se ei ole lastenleikkiä, eikä helppoa, joten älä myöskään odota laihdutuksesta sellaista, koska muuten todennäköisesti epäonnistut. Eihän ihminen lihokkaan päivässä?

Asenne
Moni lähtee laihduttamaan innoissaan asenteella "jee tästä se lähtee" ja se on huippupositiivista, mä vaan valitettavasti tiedän kuinka tuo fiilis voi lähteä aina yhden minuutin- yhden päivän kuluessa ja sitten avaat herkkukaapin, otat keksipussin syliin ja hyppäät sohvalle katsomaan lemppari nyyhkysarjaa ja popsit vahingossa sen 30min aikana kokonaisen keksipussin/suklaalevyn, mitä sitten ikinä ootkaan ottanut mukaan.Tajuat sitten mokas sen ohjelman jälkeen kun maha valittaa pahaa oloaan ja sun fiilikset menee suunnilleen näin "noni, pitihä tää arvata. Ei musta vaa oo tähän, emmä jaksa..luovutan ja alotan sitten seuraavalla viikolla"SEURAAVALLA VIIKOLLA?? Ei, ethä alota vaa sä alotat heti uudelleen yrittämisen.

Jopa mulla kävi eilen repsahdus, eli juurikin salkkareiden aikaan teki mieli vähän keksejä ja siinähä niitä sitten hurahtikin... mutta tänään eikä myöskään huomenna tule hurahtamaan kurkkuun mitään makeaa!

Mieliteot on oikeesti se monen pahin "vihollinen" ja iha alkuun sun on valitettavasti voitettava se ja kannattaa alottaa pienesti.

Aloita siitä pahimmasta, joka ei osaa jättää sun mieltä rauhaan, muut paheet on helpompi psyykata pois ja ei vie siis niin voimaa! 

Esmes mulle se pahin pahe on ehdottomasti suklaa, kyllä. Suklaata mä rakastan, se on kuin seurustelukumppani ruokamaailmassa. Mun pitää vaan oppia jättämään se ja sittenkun vanha suola janottaa, niin joskus sortua, mutta osata taas irrottautua.

Tuokin on muuten tärkeää, mitä mä just äsken tein. Eli myöntäminen itselleen mitkä ne heikkoudet on.

Sitten tietää mitä pitää alkaa hiomaan.  

Uudelleen yritys ilman lannistumista. Me kaikki epäonnistutaan, jopa julkkikset ja se on ihan normaalia, joten koita olla lannistumatta asiasta.

Okei okei sä herkuttelit ja podet hieman pahaa oloa, joka on okei fiilis, mutta älä anna sen lytätä sua iha kasaan ja saada luovuttamaan!

Uskokaa pois, että jotkut joutuu yrittämään itsekuria uudelleen ja uudelleen, saattaa olla että alkuun joka päivä viikon ajan, mutta älkää luovuttako tai lannistuko!

Mäki eilen alotin kunnon tsempin ja tyssähdin illalla fanipalojen ääreen, mutta mitä sitten? Mä oon kumminki puottanut elämäni aikana sen 10-15kiloa vaikka oon repsahdellut enemmän kuin laki sallii!

Tosin tuohonkin on mennyt se kolmisen vuotta.. 

Mutta hitaat tulokset on hyvä juttu, eipä tuu heti takasin!

Eli mun hidas laihduttaminen johtuu  mun itsekurista, mutta niinä aikoina aina ku laihdun, nii se itsekuri pitää, koska sitten oon valmistautunut ja psyykannu itteeni nii hitosti, taistellut ja hävinnyt monesti mun mielitekoja tai laiskuutta vastaan ja ainaku oon alottanut vaa uudelleen asenteen "mä pystyn tähän" oon voittanut mieliteot tai laiskuuden lopulta ja saattanut oll parikin viikkoa tai jopa pari kuukautta tosi kiltisti.

Kuulun varmaa johonki ryhmään, jolle elämäntapamuutokset ovat vaa nii pirun vaikeita, aina tekis mieli palaa entiseen, mutta muistakaa: jos tajuaa palanneen entiseen, sitten vaan uudelleen taistoon.

Kaikissa laikkari-ohjelmissa hoetaan, kuinka vaikeeta on muuttaa elämänasennetta ja sitä ajattelee ettei se iha nii vaikeeta ole, jopa minä ajattelen nii kun niitä kattelen, vaikka tiiän että se on nii tismallee se asia mitä ne kailottaa, se on jopa vaikeampaa kun ne sporttiset personal trainerit sanoo!!

Sitoutuminen

Joo on repsahduksia ja huonoja päiviä, varsinkin ehkä tolla liikuntapuolella, mutta joillakin heikkoutena voi olla esim veden juonti tai terveellinen ruoka. Mithä muuta? Liian lyhyet yöunet?

Jos alkaa oikeesti muuttamaan elämäntapoja on siihen sitouduttava.

Se, kuka valvoo sun sitoutumista, oot sinä ite ja alkuun toki voi ottaa jelpiksi vaikka henkilökohtasen ohjaajan tai vaikka poika/tyttöystävän taikka parhaan kaverin. Myös joku perheenjäsen on oiva vaihtoehto!

Koska ulkopuolisille sä et voi valehdella ootko laihtunu tai lihonu jos ne vaikka tietää sun mitat.

Ne on myös huippuja antaa tsemii huonoina päivinä!:)

Eli mä pyrin sanomaan teille, että teidän on otettava vastuuta ja repsahdukset tosissaan sekä päästävä niistä eroon niin hyvin kuin mahollista.

Mä en nääs halua kuulla keneltäkään että "Moi Mokkis! Mä oon kyllä lukenu sun blogia, mut repsahtelen kokoajan ja paino ei putoa/kroppa kiinteydy" nojoo, eikai jos et oo tarpeeks tiukka itelles!

Tää ei oo mikää piiripienipyörii-leikki missä kaikki sujuu aina! Tää on joskus tosi raskasta työtä, joojoo, työksi mä voisin sitä sanoa. Se on nii työlästä muuttaa elämäntapoja. Joskus sen tuoma turhautus saattaa jopa kiukututtaa ja itkettää!

Sun on oikeesti pantava aikaa siihe mihi ittes laitat jos kyseessä ei oo jo rutiini.

Ja aina löytyy aikaa. Uskokaa pois!

Vinkkejä siihen (niin liikunnan kuin ruokavalionkin suhteen) tulee myöhemmin!

Siinä nytten pienet alkusanat tälle blogille aiheeseen liittyen! Jos tuli kysyttävää tai haluat ehdotella postausideoita tai vaikkapa heittää palautetta tästä nii vapaasti vaa :) !

Mukavaa ja positiivista päivää kaikille, aloita jo tänään itsesi psyykkaaminen jos mielit kesäkuntoon, muttei se millään onnistu asenteen takia! we can do it ;)

Kuka olen ja mikä ihme tää blogi on?

Olen 18-vuotias tyttö jyväskylästä ja valmistun parin kuukauden päästä parturi-kampaajaksi.
Blogini tulee käsittelemään laihdutusta ja sitä kuinka vaikeaa se on.
Asiasta puhuminen on minulle samalla vaikeaa ja helppoa, kuten laihdutuskin.

Ihan lapsuuden olen ollut kuullemma hoikka, normaalipainoinen hymyilevän iloinen tyttö.
Vaa'an kanssa aloin tappelemaan 3. luokalla ja en meinaa tämän vuoden vuosiluokkaa ammattikoulussa, vaan ihan ala-asteella.
Silloin olin vasta vähän ylipainoinen ja sehän oli ihan vanhempien vikaa (valitettavasti), eikä ruokailutottumuksia juuri muutettu.
Vasta totaallinen "voi ei!" elämys mulle tuli 8. luokalla, jolloin olin sitä mieltä että asialle on pakko tehdä jotain, tuolloin mua oltiin haukuttu läskiksi koulussa n.3vuotta
Myös paino oli silloin hälyttävän suuri (valitettavasti painon sanominen on ollut mulle aina niin henk.koht. asia että painolukemia ette tule näkemään tässä blogissa) ja painoindeksikin oli näkyvä ylipaino ja vaatekoko 44.
Aika järkyttävää eikö?

Niimpä mä sain sitten 8. luokalla suostumuksen painonvartioihin, koska mun mieli oli maassa ja muutenkin paino vaikeutti elämää mm. nopea hengästyminen ja kengät nauhat oli todella rasittavaa laittaa kiinni.
Ehdin olla kyseisen liikkeen jäsen ½v ja pudotinkin 10 kiloa, mutta mun laihdutus alko mennä jo sairauden puolelle mm. yksi omena päivässä ja päälle tunnin lenkki, sekä ruoka tottakai oksetti.
Niimpä mua uhattiin osastolla jos jatkaisin samaan malliin ja lopetin (onneksi!!!) laihduttamisen koska säikähdin.

Laihduttamisen pariin mä siirryin kunnolla sitten vasta pian vuosi sitten kun täytin 18 ja aloitin siis treenaamisen kuntomaailmassa.Kuntokeskukseen liittyminen oli ollut mun haave kyllä jo 16-vuotiaasta asti ja musta Kuntomaailma Vivian oli musta paras paikka aloittaa, koska sehän on vaan naisille (ei siis ulkonäköpaineita,yey!)
Tuloksiahan lähti heti tulemaan ja mun motivaatio oli huipussaan tosi kauan n.½v !
Nyt vasta sitten kun talvi hiipi suomeen se laski, vaikka edelleen treenasin, olihan se mitätöntä viime kevääseen verrattuna milloin mua näki treenaamassa 4-6krt viikossa kun talvisin 1-3krt viikossa.. :D
Nyt kun kevät alkaa tulemaan takaisin alkaa motivaatiokin hiipiä sitä mukaan mun mieleen ja kevätvireys kroppaan! Myös pyrkimys vähän enempi taas kesäkuntoon houkuttaa (tottakai!)

Blogissani mulla ois tarkotus jaella vinkkejä teille ja ottaa vinkkejä teiltäkin liittyen laihdutukseen, urheiluun, ruokavalioon ja elämäntapamuutoksiin.

Kuten huomaatte, mä en oo mallinmitoissa, vaan iha normaali suomalainen tyttö/nainen, joka oikeesti on taistellut kiloja vastaan, kohdannut ylä- ja alamäet, sekä saanut tietoa laihdutuksesta alan ammattilaisilta mm. ravintoterapeutti, kuntomaailmani henkilökohtainen ohjaaja Kirsi Hartikainen, painonvartijaryhmäni ohjaaja.
Myös itse olen etsinyt tietoa netistä, lehdistä, foorumeilta, tuttavilta....
Joten uskallan väittää että tiedän asiasta jotain.

Pyydän teitä myös tiedostamaan sen, että kirjoittelen asioita mun omasta näkökulmasta ja kaikilla on omat mielipiteet.

Mulla on myös toinen blogi, että jos kiinnostaa nii tsekatkaa seki! http://enjoy-every-moment-of-your-life.blogspot.com/

Laittelen jo tänään uutta postausta ja siinä käsitellään sitten laihdutuksen vahvaa perustaa eli asennetta ja sitoutumista eli palaillaan illalla!:)