Alotan jo nyt intoa puhkuen blogin toisen postauksen ja puhun laihdutuksen tärkeimmästä asiasta eli asenteesta.
Tässä vaiheessa varmaan moni ajattelee että "joojoo, mä tiiän", mutta silti ei vaan laihutus onnistu? Eli tiedätkö sittenkään miten tärkeää sekä myös haastava on tämä asenne ja sitä kautta myö sitoutuminen on?
Se ei ole lastenleikkiä, eikä helppoa, joten älä myöskään odota laihdutuksesta sellaista, koska muuten todennäköisesti epäonnistut. Eihän ihminen lihokkaan päivässä?
Asenne
Moni lähtee laihduttamaan innoissaan asenteella "jee tästä se lähtee" ja se on huippupositiivista, mä vaan valitettavasti tiedän kuinka tuo fiilis voi lähteä aina yhden minuutin- yhden päivän kuluessa ja sitten avaat herkkukaapin, otat keksipussin syliin ja hyppäät sohvalle katsomaan lemppari nyyhkysarjaa ja popsit vahingossa sen 30min aikana kokonaisen keksipussin/suklaalevyn, mitä sitten ikinä ootkaan ottanut mukaan.Tajuat sitten mokas sen ohjelman jälkeen kun maha valittaa pahaa oloaan ja sun fiilikset menee suunnilleen näin "noni, pitihä tää arvata. Ei musta vaa oo tähän, emmä jaksa..luovutan ja alotan sitten seuraavalla viikolla"SEURAAVALLA VIIKOLLA?? Ei, ethä alota vaa sä alotat heti uudelleen yrittämisen.
Jopa mulla kävi eilen repsahdus, eli juurikin salkkareiden aikaan teki mieli vähän keksejä ja siinähä niitä sitten hurahtikin... mutta tänään eikä myöskään huomenna tule hurahtamaan kurkkuun mitään makeaa!
Mieliteot on oikeesti se monen pahin "vihollinen" ja iha alkuun sun on valitettavasti voitettava se ja kannattaa alottaa pienesti.
Aloita siitä pahimmasta, joka ei osaa jättää sun mieltä rauhaan, muut paheet on helpompi psyykata pois ja ei vie siis niin voimaa!
Esmes mulle se pahin pahe on ehdottomasti suklaa, kyllä. Suklaata mä rakastan, se on kuin seurustelukumppani ruokamaailmassa. Mun pitää vaan oppia jättämään se ja sittenkun vanha suola janottaa, niin joskus sortua, mutta osata taas irrottautua.
Tuokin on muuten tärkeää, mitä mä just äsken tein. Eli myöntäminen itselleen mitkä ne heikkoudet on.
Sitten tietää mitä pitää alkaa hiomaan.
Uudelleen yritys ilman lannistumista. Me kaikki epäonnistutaan, jopa julkkikset ja se on ihan normaalia, joten koita olla lannistumatta asiasta.
Okei okei sä herkuttelit ja podet hieman pahaa oloa, joka on okei fiilis, mutta älä anna sen lytätä sua iha kasaan ja saada luovuttamaan!
Uskokaa pois, että jotkut joutuu yrittämään itsekuria uudelleen ja uudelleen, saattaa olla että alkuun joka päivä viikon ajan, mutta älkää luovuttako tai lannistuko!
Mäki eilen alotin kunnon tsempin ja tyssähdin illalla fanipalojen ääreen, mutta mitä sitten? Mä oon kumminki puottanut elämäni aikana sen 10-15kiloa vaikka oon repsahdellut enemmän kuin laki sallii!
Tosin tuohonkin on mennyt se kolmisen vuotta..
Mutta hitaat tulokset on hyvä juttu, eipä tuu heti takasin!
Eli mun hidas laihduttaminen johtuu mun itsekurista, mutta niinä aikoina aina ku laihdun, nii se itsekuri pitää, koska sitten oon valmistautunut ja psyykannu itteeni nii hitosti, taistellut ja hävinnyt monesti mun mielitekoja tai laiskuutta vastaan ja ainaku oon alottanut vaa uudelleen asenteen "mä pystyn tähän" oon voittanut mieliteot tai laiskuuden lopulta ja saattanut oll parikin viikkoa tai jopa pari kuukautta tosi kiltisti.
Kuulun varmaa johonki ryhmään, jolle elämäntapamuutokset ovat vaa nii pirun vaikeita, aina tekis mieli palaa entiseen, mutta muistakaa: jos tajuaa palanneen entiseen, sitten vaan uudelleen taistoon.
Kaikissa laikkari-ohjelmissa hoetaan, kuinka vaikeeta on muuttaa elämänasennetta ja sitä ajattelee ettei se iha nii vaikeeta ole, jopa minä ajattelen nii kun niitä kattelen, vaikka tiiän että se on nii tismallee se asia mitä ne kailottaa, se on jopa vaikeampaa kun ne sporttiset personal trainerit sanoo!!
Sitoutuminen
Joo on repsahduksia ja huonoja päiviä, varsinkin ehkä tolla liikuntapuolella, mutta joillakin heikkoutena voi olla esim veden juonti tai terveellinen ruoka. Mithä muuta? Liian lyhyet yöunet?
Jos alkaa oikeesti muuttamaan elämäntapoja on siihen sitouduttava.
Se, kuka valvoo sun sitoutumista, oot sinä ite ja alkuun toki voi ottaa jelpiksi vaikka henkilökohtasen ohjaajan tai vaikka poika/tyttöystävän taikka parhaan kaverin. Myös joku perheenjäsen on oiva vaihtoehto!
Koska ulkopuolisille sä et voi valehdella ootko laihtunu tai lihonu jos ne vaikka tietää sun mitat.
Ne on myös huippuja antaa tsemii huonoina päivinä!:)
Eli mä pyrin sanomaan teille, että teidän on otettava vastuuta ja repsahdukset tosissaan sekä päästävä niistä eroon niin hyvin kuin mahollista.
Mä en nääs halua kuulla keneltäkään että "Moi Mokkis! Mä oon kyllä lukenu sun blogia, mut repsahtelen kokoajan ja paino ei putoa/kroppa kiinteydy" nojoo, eikai jos et oo tarpeeks tiukka itelles!
Tää ei oo mikää piiripienipyörii-leikki missä kaikki sujuu aina! Tää on joskus tosi raskasta työtä, joojoo, työksi mä voisin sitä sanoa. Se on nii työlästä muuttaa elämäntapoja. Joskus sen tuoma turhautus saattaa jopa kiukututtaa ja itkettää!
Sun on oikeesti pantava aikaa siihe mihi ittes laitat jos kyseessä ei oo jo rutiini.
Ja aina löytyy aikaa. Uskokaa pois!
Vinkkejä siihen (niin liikunnan kuin ruokavalionkin suhteen) tulee myöhemmin!
Siinä nytten pienet alkusanat tälle blogille aiheeseen liittyen! Jos tuli kysyttävää tai haluat ehdotella postausideoita tai vaikkapa heittää palautetta tästä nii vapaasti vaa :) !
Mukavaa ja positiivista päivää kaikille, aloita jo tänään itsesi psyykkaaminen jos mielit kesäkuntoon, muttei se millään onnistu asenteen takia! we can do it ;)
hitsit roosa näistä sun liikuntakirjotuksista (ja sun fb-päivityksistä ;) ) mulle tuli into alottaa taas liikunta kunnolla ja terveellisempi elämäntapa! menin ja ostin killerille 10 kerran kortin ja se on ihan superkivaa! mut saa kyllä eniten liikkeelle noi mun hienot uudet aerobic kengät =D
VastaaPoistaIhanaa positiivista tekstiä, tämä jos mikä tsemppaa 'elämäntapamuutokseen'.. :) Itse olen yrittänyt aina alottamaan syömään paremmin ja liikkumaan enemmän mutta aina se kaatuu johonkin ja keksin itselle tekosyitä miksi jättäisin vaikkapa lenkin tällä kertaa väliin tms. Huomasin painon nousun lomamatkalla otetuista valokuvista, naamani oli levennyt varmaan kaksinkertaiseksi vuosien aikana. Valmistun tänä keväänä ylioppilaaksi ja vertailin yo mekkoni ja rippimekkoni kokoja.. yo mekko on kokoa 40 ja rippimekko kokoa 36. Tosin riparin aikoihin harrastin vielä aktiivisesti jalkapalloa. Sen lopetettuani en ole tehnyt mitään satunnaisia lenkkejä lukuunottamatta ja ruokailutavat ovat lipsuneet epäterveellisemmäksi.. Joten kiitos tästä blogista, uskon että saan täältä itselleni paljonpaljon vinkkejä ! =)
VastaaPoistaRiikka: hei iha huippua et mun fabopäivitykset ja nyt tää blogi saa muutkin liikkeelle ja syömään terveellisemmin!:) Ja cool,mäki haluun kyllä kokeilla joskus killeriä, sit ku asun vaikka lähempänä killeriä tai aina o rahaa bussikorttii, oon ollu nääs siellä tutustumassa kerran ja oli iha huippu kivaa! Sitäpaitsi äitiki käy siellä ja äitin kaa liikkumine on supersiistiä:D Ja joo, tosta tuunki kirjottelee kui oikeenlaiset varusteet antaa intoa liikuntaan :) Tsemiä sinne ja toivotaan et toi elämäntapamuutos kärpäne on purassu suhun kovaa ja pysyvästi!
VastaaPoistaAno: Hei kiva kuulla et jelppaa nää mun kirjotukset!:)
Ja niimpä, niihä me rakastetaa keksiä niitä tekosyitä kaikkee maholliseen mm.siihe miks saa nyt syödä suklaalevyn ja siihen miksei tänää liiku ja tekosyyt on äärettömän tyhmiä joskus, esim itelläni aika yleine on "päätä särkee":D mut ne pitää vaa kumota!
Ja joo,niihä meillä naisil yleensä käy et se koko meinaapi kasvaa,varsinki just jos on lopettanu aktiivisen liikunnan! Mutta hei, älä lannistu sun koosta! Mäki oon kokoa 38-40, mut naisellisia muotoja pitää musta kantaa ylpeenä!
Mutta ainaha se on hyvä liikkua ja syödä terveellisesti vaikka ois minkä kokone:)
Tsemii hei sulle sinne!:)