Miten lähteä liikkeelle?

Koska nyt oon pölöttänyt asenteesta ja siitä, miten tärkeää on säännöllinen syöminen niin siirryn liikuntaan ja siihen, miten se olisi mahdollisesti helppo aloittaa. Mistä saada se motivaatio?

Ihan ensiksi lähdetään siitä asenteesta ja itsensä psyykkaamisesta: Minä haluan tätä, minä pystyn tähän.
Ja vaikka alkuun voisi maistua puulta koko homma, ihan varmasti ihastuu liikuntaan. Esim mulle kävi niin. ennen vihasin liikuntaa enemmän kuin mitään, eli rohkeesti vain haastamaan itsensä!

Ennen kamalia tuhlailuja urheiluvälineisiin kannattaa selvittää se olennaisin juttu: Millainen liikkuja juuri sinä olet?
Ensin kannattaa alkaa etsimään (ainakin omasta mielestäni) sitä omaa juttua.
Juoksu? Kuntokeskus? Koripallo? .. mahdollisuuksia on aivan kamalasti!
pst.. jos kuntokeskus on liian kallis, niin on monia paikkoja (ainaki jyväskylässä), joissa saa käydä vaikka aerobicissä paristi viikossa ja siellä liikutaan isoissaryhmissä esim. koulujen liikuntasaleissa.)

Seuraavaksi voi alkaa miettimään haluatko treenata yksin, vaiko ryhmässä? Ja sitä, kuuluuko ryhmään tuttuja ihmisiä?
Itelläni on se, että haluan treenata ryhmässä, jossa on ohjaaja, koska ne kaikki ihmiset jotenkin vaan tsemppaa mua, mutta ei, en halu sinne tuttuja naamoja, vaikka alkuun niin luulin! Sitten kokeilin ja totesin, että mua vaan ahdistaa jos kaveri riehuu siinä vieressä enkä voi keskittyä 100% treeniin.

Aamulla, päivällä, illalla vai yöllä? Eli selvitä se, mikä vuorokausi tuntuu parhaimmalta ja milloin sulla on eniten voimia ja intoa.
Esim. minä ite en todellakaan ole aamuihmisiä! oon veltto ja väsynyt. Iltapäivä ja varsinkin illat n. klo 21-22 on se mun juttu! Harmi vaan, että silloin ei pääse ryhmäliikkumaan, mutta silloin riittää motivaatiota juoksulenkkiin tai iltasalille ja voisin ähkiä ja puhkia loputtomiin! Kesällä mun on pakko kokeilla yöuintia tai -juoksua!

Noista on ainakin hyvä lähteä liikkeelle. Tosin tuo viimene on vähän kinkkinen juttu, koska miten löytää aikaa?
Se on vaan sitten järjestelykysymys.
Esim. mä ennen valitin äitille ettei ole vapaa-aikaan kun on koulu ja treeni, ja sitten ei todellakaan ole kun isketään päälle vielä työt. No äitihän vastasi mulle, että se liikunta on omaa aikaa, vapaa-aikaa.
Alkuun mua kiukututti koko väite. Treeni oli mulle treeniä, kovaa painamista, joka vei voimia ja johon oli pakko löytää aikaa.
Niinhän se on edelleen, mutta suhtaudun siihen nykyään niin, että se todellakin on vapaa-aikaa!
Ehkä rankkaa, mutta mulla ainakin unohtuu arjen murheet ja saan vain keskittyä itseeni ja omaan kroppaani.
Tosin, ammattiurheilijoilla se on ammatti, mutta se on aivan eri asia, tiedättehän sen?
Eli siitä on turha mulle tulla vinkumuuan, että ei se aina vapaa-aikaa ole.
Mutta hei, me joille se on vapaa-aikaa niin kyllä siihen löytyy aikaa aina vaikka se tunti/3-5krt viikossa, ei se oikeasti ole mahdotonta! Suunnitelkaa kunnolla!

Aloita rauhassa.
Jep jep, tottakai monilla tulee se alku motivaatiopiikki, että haluais treenata monta tuntia päivässä ja vaikka jokaikisenä viikonpäivänä, mutta miettikää vielä, ennenkuin niin teette. Pitäkää se asiana jota odottaa ja jota ette heti kuluta loppuun, vaan käytätte hitaasti sitä innostusta niin, että pian se onkin jo rutiini ja se motivoi tarpeeksi.
Mä oon monesti tehnyt sen, että alotin liikunnan ja liikuin kuin hullu, sitten kyllästyin parin viikon tai max. kuukauden jälkeen.
Eli rauhassa hyvä tulee ystäväiseni!


Asiaan kuuluvat vaatteet!
Jopa eräs lukiani ja lapsuuden ystäväni kertoi minulle, kuinka hänet uudet aerobickengät motivoi häntä ja uskon väitettä 100%, koska se on totta.
Osta vaatteet joita käytät vaan treenatessa (mikä ikinä se oma laji onkaan, niin siihe asiaan kuuluvat vaatteet), koska ne motivoi yllättävän paljon. Laitat lenkkikengät jalkaan tai salikamppeet päälle niin saat puhtia. Ja jos vielä haluat lisää tsemiä niin kirkkaita värejä kehiin!;)
Jos joskus tuntuu siltä, ettei se oikein motivoi huonoina kausina, niin osta jotain sporttista arkivaatetta, ainakin mua se motivoi koska yleensä jos pukeudun sporttisesti niin saan ihanan paljon kommenttia "oot niin sporttinen, iha piristävä näky!" Ja niin...ne kehut piristää sekä motivoi aina,eikö?;)


Muttä mä uskon että tällä pääsette liikunan alkuun ja huumaan, vai?