Lähden pian kaverin kanssa salille ja ajattelin ottaa ihan kameran mukaan, mutta nyt parit ajatukset siitä, kuinka henkisesti edistymisen myöntäminen on itselleen niin vaikeaa. Itse syömiset ja liikkumiset ovat helpompia, tosin vaativathan nekin itsekuria ja halua tehdä, mutta niistä on helppo saada rutiini vain tiukasti pysymällä niissä.
Mitä henkiseen puoleen tulee oikeasti tämän laihtumisen tajuaminen, on se mulla se vaikein osuus.
Nytkin pari päivää ollut tekemättä muutakuin aamulenkit (kiitos sateet, viette mun energiat pahemmin nollaan kuin talvi. Erityiskiitos kuitenkin polville.) niin tuntuu heti turvonneelta. Okei, se on ihan normaalia, kun ei pääse kunnolla hikoilemaan, mutta on yksi asia mikä mua häiritsee. Mun ajattelutapa siitä, että jos turvottaa, niin näytän peilissä silmiini siltä, kuin en olisi laihtunut laisinkaan, vaan jopa lihonut! Tämä siis on päänsisäinen juttu, voisin jopa sanoa osittain sairaudeksi.
Heti kun pääsen liikkumaan kunnolla (ja luvassa onkin yleensä rääkkitreeniä.. tosin milloinpa ei olisi!:D) niin fiilis lähtee ja olo on taas hyvä ja peilistä katsoo paljon hoikempi tyttö, jonka itsevarmuus, jonka on saanut tämän projektin aikana on palannut silmänräpäyksessä ja mm. alusvaatteisillaan meno kuntoportin naistenhuoneessa ei ole ongelma. Sinne mennessäni eli "turvoksissani" olen yleensä vaihtanut jo treenikamppeet kotona päälle, niinkuin tänäänkin aion.
Tämä on tosi kiusallinen vaiva ja aionkin puhua Veskun kanssa kun nähdään pikaisesti siitä, mitenhän tästä voisi päästä eroon. Toki arvostaisin, jos saisin teiltäkin vinkkejä. Onko teillä ollut samanlaisia tuntemuksia joskus? Oletteko saaneet hellitettyä tietynlaista väärää kuvaa päässänne?
Ongelmani siis eivät ole uusia, ne on olleet mulla jo ala- sekä yläaste ajoilta. Mutta luulen, että olisin nyt tarpeeksi vahva pääsemään niistä eroon. Sillä mähän olen kaunis ja mulla ei ole kropassa mitään vikaa enään kun alkaa takomaan päähänsä järkeä. Mutta miksi se järki ei meinaa pysyä siellä, varsinkaan jos on esim. ihanaisen polveni takia pari päivää rehkimättä tai jos sorrun syömään vaikka kourallisen pähkinöitä. Heti ollaan taas haukkumassa itseään.
Nykyään olen siis itseni kiusaaja, mutta sehän on aika yleistä, vai?
Nyt vain rohkeasti mielipiteitä tulemaan ja jos ette halua kaikkien kesken jakaa, voitte laittaa myös mun s-postiin moccamaster@windowslive.com. Arvostaisin oikeesti jotakin vinkkejä, sillä tän suhteen en osaa neuvoa, vaan olen se joka on hukassa!
Voi kuinka tää teksti kuvastaa mun fiiliksiä just nyt. Pitäis lähteä lenkille, mutta ei pysty kun sataa kaatamalla ja mulle ilmaantui toissapäivänä joku rasitusvamma (tai näin ainakin luulen) oikeaan jalkaan, joka kerta kun astun (edes kävellessä) jalassa tuntuu että joku "vetäisee" päkiästä melkein polveen asti jotain lihasta tai hermoa tai mitä lie. Sellainen ihan hirveä ja pistävä kipu. Ei tykkää. Eilen kävin juoksemassa ja yritin olla huomioimatta kipua, aattelin, että se voisi vertyä siitä (kun kerran aiemmin ollut vähän samantapaista, ja lähti näin pois) mutta eipä toiminut, pahensi vaan. Tänään koitin sitten pyöräillä ja se onnistui, mutta se kipu tuli taas kun lähti kävelemään. Enkä haluaisi mennä nyt heinäkuussa lääkäriin, kun kaikki on täältä lomilla. Jee pieni paikkakunta. :/
VastaaPoistaEnnen mulla ei ollut minkäännäköisiä pahoja tuntemuksia herkujen suhteen, mutta viimeisen puolen vuoden aikana on tuntunut jotenkin pahalta syödä esim. ikuista pahettani suklaata. Oisin voinut vetää monta fazerin sinistä putkeen vielä silloin, mutta nyt tulee jo jotenkin "täysi" olo parista palasta. Mullakin paha tapa vielä lähteä syyttelemään itseä sen syömisen jälkeen, että miksi mä tein sen jne. Eikä mulla ole ikinä ollut edes mielessä se laihduttaminen, vaan fyysisen kunnon parantaminen ja pitkien matkojen juokseminen. Mutta sellaista se on, kun on liian tarkka kaikesta. :D
Toivottavasti sä saat jostain apua noihin sun probleemiin! ((: Kyllä mun täytyy vaan arvostaa tota sun itsehillintääs, sellainen kuva meinaa on, että olit aikamoinen herkkusyöppö ennen. :D
Laitoin muuten (tai siis yritin, netti pätkäsi niin ei tainnut lähteä liikkeelle) sulle yhteen postaukseen kommenttia Heiaheiasta, että olisi ihan superia, jos jaksaisit päivittää sitä ja laittaa niitä tänne, siis viikottaisia treenejä. Tai jollain muulla tavoin. (: Ja vastaanotatko kaveripyyntöjä heiaheiassa? (:
Voi että, kuullostaa kyllä väh rasittuneelta nyt. :/ Se on vaan lepoa ja venytyksiä, ei kai siinä muu auta.. :/
PoistaJa mulla on sama, että ennen pystyi vetämään kyllä herkkuja, tosin siitä on aikaa etten potenut niistä mitään huonoja omatunnonpistoksia. :D
Ja joo aika herkkusuu oon kyllä ollut, makeaa meni päivittäin 100grammasta aina sinne puoleenkin kiloon.. huh huhh!
Ja ah, hyvä että muistutit heiaheiasta, laitoinkin heti tän päivän aamulenkin ja äskesen punttitreenin sinne:D Ja joo, kyllä mä hyväksyn!:) Mites siellä pyydetään kaveriksi..?:D
Jei, laitan mailia!
Poistaheips!
VastaaPoistaKyselisin sulta kun vissiin oot tukka-alan käyny niinii ku oon nyt alottanu oikeen kunnolla urheilemaan ja suihkussa pitää käydä 2 kertaa päivässä ku tulee hikoiltua niin paljon. Minkälaisia tuotteita suosittelisit iholle ja tukalle jotka ois tarpeeks hellävarasia, mutta puhistais sit kunnolla? Mullakun menee tukka aika nopeesti huonoon kuntoon jos joutuu paljon pesemään ja iho kans. Aika hassusti muotoiltu kysymys, mutta toivottavasti ymmärsit. P.s oot iha huippukunnossa nykyään!
Joo parturi-kampaaja oon koulutukseltani. :) Ja no, tuo on kyllä kinkkistä kun treenailee, mutta voisit kertoo enemmän rasvottuuko sun päänahka helposti vai onko se oikeestaan kuiva, kutiaako se, hilseileekö? Sitten on helpompi alkaa katsomaan vaihtoehtoja. :)
PoistaItse suosin myös n. kerran viikossa syväpuhdistavaa, joka kunnolla puhdistaa ja sitten ei tarvitsekkaan pariin päivään pestä, vaikka päivittäin hikoilee. Niin säästyy hius. :) Iholle vaan jotakin hellävaraista ja kosteuttavaa saippuaa, tosin mä myös usein tyydyn huuhtomaan vain vedellä, edes se toinen kerta päivässä, koska pelkkä vesikin jo kuivattaa yllättävän paljon! Rasvausta kehiin vain sitten. :)
Ja sitten ainakin jos on mahdollista niin käytä pompuloita mahd. vähän tai ainakin vaihtele sen paikkaa! Ja huonot latvat on hyvä leikata n. kerran kuukauteen pois, vaikka olisikin pitkä tukka.. Ja välttele kaikkea mikä kuluttaa hiusta mm. fööni, suoristusrauta,kiharrin.. Kannattaa kampaajalle menä ja tehdä sellainen malli, mitä on helppo laittaa ilman turhaa kuormitusta. :)
Tuossa ainakin pari vinkkiä, jäikö vielä joku vaivaamaan? Kysy ihmeessä!^^
Ja kiitos paljon!:)
Mun tukka lähinnä rasvottuu aika helposti ja latvat rispaantuu, nyt varsinki oon huomannu ku enemmä alkanu käymään suihkussa. Osaatko neuvvoa jotain tiettyjä merkkejä nii ois helpompi sit käyä shoppailemassa hyvät mömmöt hiuksiin? :) Oilisko parempi käyttää hiuksiin jätettävää hoitoainetta vaiko sit pestävää vai molempia? Tällähetkellä käytän tresemmeen shamppoota ja hoitoainetta ja sit kuiville latvoille tarkotettua öljyä aina pesun jälkeen. Hiuksia en suoristele/kihartele ku vaan sillo jos viihtelle oon lähdössä ja annan niitten yleensä kuivuakkin ilman föönejä :) Ja sillon kun suoristan nii käytän tietty lämpösuojaa. Nutturalla tykkään tosin tukkaa aika paljon pitää, mutta se on sit vissiin huonoks hiuksille? :)
PoistaKannattaa ostaa syväpuhdistavaa ja pestä sillä n. kerran viikkoon. Sen jälkeen pyyhekuivaa tukka ja laita sitten vaikuttamaan joku tehohoito/tehomaski. :) Kannattaa käydä jossain kampaamossa kyselemässä, he osaavat neuvoa kun näkevät hiuksesi. :) Itse olen pitänyt mm. Goldwellin rich repair nimisestä tehohoidosta. :)
PoistaJa mitä tulee hoitsikan käyttöön yleisesti, niin itse käytän hoitoainetta sekä hiuksiin jätettävää. Älä muuten kampaa märkää tukkaa tai mene märällä tukalla nukkumaan, silloin hius venyy ja katkeilee helposti. Myöskin jos laittelet sitten lämpösuojaa/hoitsikkaa hiuksiin psun jälkeen, niin laita vasta silloin kun hius on jo vähän kuivunut, eikä tiputa vettä niin mömmöt imeytyy paremmin hiukseen. Ja parashan hiusta olisi pitää auki. :) En nyt yhtän tiedä, sanonko ihan perusasioita tässä, kun en tosiaan tiedä mikä on jo tietämyksesi ennestään. Toiv. tuli jotakin uusia vinkkejä!:) Ja mitä tulee hiuksen rasvoittumiseen, jos peset tukan päivittäin se tottuu siihen ja rasvottuu helpommin.. kannattaa siis vain yrittää pestä vaikka joka toinen pvä.. :)
Mulla on sama fiilis toisinaan, tuntuu että sitä on vaan lihonut. Vaikka ulkopuoliset huomauttelee laihtumisestani, mun mielestä joskus peilistä kattoo takasin se sama, ylipainonen tyttö joka joskus olin. On tosi ihanaa, että porukka huomaa kropassa tapahtuneen muutoksen ja olis vielä ihanampaa että sen kykenis huomaamaan itsekin.
VastaaPoistaItsellä on aamuisin hyvä fiilis, kun ei oo kerennyt syömään mitään eikä turvota yhtään. Illalla taas peilistä katsoessa tilanne on täysin toinen!
Jos saat hyödyllisiä vinkkejä tätä asiaa koskien, ois kiva että jakaisit niitä täälläkin. :)
Itelle varsinkin takamus on ns. "ongelma-alue", ala-asteella kun pojat oli aika suulaita negatiivisessa mielessä. Vaikka nää asiat on tapahtunu niin kauan sitten, silti mun suhtautuminen omaan kroppaan on tosi kriittistä. Mulla oikeestaan vaan syömättömyys auttaa siihen ettei tuu lihava olo ja täähän on aivan väärin kun pitäis tervellisesti ja tarpeeksi syödä. Se riippuu niin päivästäkin, millanen fiilis on ittestä. Mut mulla on sama homma- heti kun jättää treenejä väliin, tulee huono omatunto ja paha mieli vaikka se johtuskin esim. kuumeesta tai muusta mikä estää treenaamisen. Ihailen niitä, jotka kykenee pysymään itsevarmana ja tietää olevansa kauniita vaikka painokin nousis!
Samanlaisia fiiliksiä ja tuntemuksia kyllä sullakin! Mulla on aamulla ihan sama, että yleensä silloin oon tosi tyyryväinen ja kattelen itteeni peilistä.. illasta ei tosiaan voi sanoa samaa, vaikken mitään turvottavaa syökkään! Aamumaha kun ois aina ois aika kiva.. :)
PoistaJa jep, enköhän jos löydän jonkun paremman vinkin, kun vain itsellensä uskottelu, joka ei koskaan kuitenkaan mene läpi, niin tottakai jaan sen täällä :)
Ja jos takamus tuottaa ongelmaa, anna mulle vähän!;) Musta peppu on totaalisen pop, joten älä siitä huoli! Mä voin tulla ylistämään sitä :D!
Ja niinhän se on että kiusaus jättää arvet.. mäkin saanu juurikin nämä ihanat mielikuvat jo aikaa sitten ja yritäppä päästä eroon.
Mutta ei kannata syömistä jättää pois! Ajattele, että sehän turvottaa ja kun kroppa ei saa ravintoa, niin se menee säästöliekille ja varastoi kaiken minkä syö! Eli itsepintaisesti vain ruokaa (terveellistä) sinne nassuun pienissä määein n. 3h välein!:)
Ja eiköhän me kuule molemmat kohdata se päivä, että ollaan itsevarmoja, vaikka liikunta tai syömiset ei menisi parina päivänä ihan putkeen! Muistetaan, että uskominen auttaa pääsemään jo puoliväliin projektia! ;)
Ihan samoja fiiliksiä täälläkin! Olen laihtunut tosi paljon reilussa vuodessa ja tuntuu että elämä on nykyään pitkälti 24/7 ruokavalion ja liikunnan vatvomista päänsisällä ja peilin edessä ravaamista. Aamulla pitää ekana mennä kattoon mahaa peilistä, onhan se vähän hassua ja samalla ärsyttävää, että esim. jos syön omenan ruoka-ajan ulkopuolella niin koen siitä hirveetä syyllisyyttä. En mäkään tuntenut ennen minkäänlaista huonoo omaatuntoo siitä että vedin levyn suklaata siltä seisomalta tai pussin sipsiä, mutta nykyään en todellakaan vois syödä suklaata niin paljoa! Mieluiten en syö ollenkaan, eikä sekään onneksi enään vaikeaa ole. Haluaisin nostaa kcalorit n.1500/päivä, mutta tuntuu että sitten maha on niin turvoksissa ja omatunto kolkuttaa, että tällä 1200 mennään, vaikka välillä laskemisen kanssa on aika tiukkaa. No meni vähän ohi aiheen, mutta itsekin haluan tästä jatkuvasta kehon ja mahan tarkkailusta eroon, koska se vaikuttaa tosi paljon sosiaaliseen elämään. Esim. jos en ole päässyt lenkille ja maha on turvoksissa, en tosiaan voi lähteä shoppailemaan tai ulos kavereiden kanssa, koska olo on niin ällöttävä. No mutta tsemppiä loppu kesään! :)
VastaaPoistaOnnea laihtumisesta!:) Ja kyllähän alkuun se onkin aikalailla ruokavalion valvomista, ennekuin rutiini tulee. Mutta armollinen pitää myös olla, muista se! Omena edes ole paha juttu, kunhan sen syö tyhjään mahaan. (Näin luin eräästä kirjasta, että hedelmiä pitäisi syödä vain tyhjään mahaan, muuten ne aiheuttaa ruuansulatuksessa hetkellisiä ongelmia.)
PoistaJa toisaaltahan on ihan hyvä, että mättömääristä tulee huono-omatunto? Mutta huonoaomatuntoakin pitää valvoa, ettei se mene liiallisuuksiin! Laihdutus on siitä huono, että jos se aiheuttaa liian riippuvuuden, ei se ole enää tervettä.
Ja unohda liiallinen kalorien laskenta. Katso vain mitä syöt. :) Paljon proteiinia ja kasviksia! Pieniä annoskokoja ja tarpeeksi usein. Näin ei tule nälkä ja mieliteot pysyy poissa. Ja kalorit hallussa, vaikkei niitä vahtaisikaan! Mä en nykyään laske kaloreita ja olo on paljon vapautuneempi! Kalorien laskenta tuottaa vain turhaa päänvaivaa, vai?
Kyllä me molemmat päästään vielä tyhmistä henkisistä ongelmista koskien minä-kuvaamme, pitää vaan nähdä paljon ajattelutyötä sen eteen. Ja sitä työtä pitää tehdä joka päivä, aivan kuten päätös paremmasta elämästäkin!
Tsemit sinnekkin loppukesään! :)