What's your excuse?

Nyt aion kirjoittaa yhdestä tekosyystä, joka tuntuu olevan se THE syy, miksei voi vaihtaa ruokavaliota terveellisempään. Tämä syy liittyy toiseen ihmiseen, nimittäin seurustelukumppaniin. Aika hurjaa laittaa syy toisen niskoille, kun ei laihdu ja purkaa sitten turhautumistaan toiseen. Tottakai turhaudutte häneen, jos pidätte häntä syypäänä.

Mutta varmasti todellisuus on toinen. Jos vain haluatte nähdän asian uudessa valossa!

Itsehän asun poikaystäväni kanssa, muttemme kuulu pariskuntiin jotka kokkailee yhdessä (toki ennen teimme tätä, mutta yleensä tapeltiinkin onko täysjyvää vai ei, juuston käytöstä yms.) Tuolla suluissa olevalla lauseella muuten viittaisin siihen, että toki sitä voi kokkailla jos toinenkin haluaa samaa; hyvää ja terveellistä ruokaa!

Kuitenkaan meidän ruokavaliot ei selvästikkään napanneet. En laihtunut. Joten sitten vain Veskun (nykyisen PT:ni) juttusille, mistä mulle pämähti oma ruokavalio. Ja mitä mun mies on tästä mieltä? Ei itse suostuisi, mutta omatpa ovat valintani asian suhteen. Ja oletan, että todella monen seurustelukumppani ajattelisi samaa. Olisi nääs aika hurjaa, jos toinen sinusta hyvin paljon välittää, muttei anna syödä niinkuin haluaa. Tässäkohtaa voi olla myös kateellisuutta pelissä, jos toinenkin haluaisi muutosta. Mutta hei! Kannusta häntä mukaan muuttumaan jos asianlaita on niin!

Tänään äitillä; mun miehen kevyt aamupala ja mun uusi rakkausvälipala; rahkaa ja kanelia

Me kokataan nykyään aina oikeestaan omat ruuat. Nyt tankkipäivinä syötiin samaakin (mm. munakasrullaa,) mutta mä tein ruuat, sillä olen niistä nykyään melkosen tarkka. Ja tähän mies suostui ja söi (melko) tyytyväisenä mun "terveysruokia" (kyllä, hänen mielestään myös rahkalettuni oli "normaaleja terveyslettuja" :D

Toinen ongelma monille on rafloissa käynti, mutta pitää vain vakaasti vaikka jo etukäteen päättää ,mitä siellä syö. Jos sitä ei hallitse, voihan ne raflatkin jättää väliin? Kun alkaa oppia tekemään ja maustamaan ruokaa, saat ihan yhtä hyvää kotona! Mutta jos raflaan menette niin pieni vinkki: mikäli haluatte olla siellä terveellisesti ottakaa vaikka se salaatti, mutta jättäkää se miehen namnam hampurilaisateria rauhaan! Niitä pariskuntia olen nähnyt paljon ravintoloissa, jossa nainen tilaa salaatin, mutta ronkkii miehen lautaselta jopa puolet! Sitten nainen ihmettelee, miten hän on ihan täynnä ja miehellä muka voi olla nälkä. Aika huvittavaa sanoisinko! Ja mitä jos et menekkään mukaan? Mun miehen kommentti oli kun asiaa tänään puitiin "No eipä se oo multa pois. Voin mä yksinkin mennä!" Hän myös käy joskus kavereiden kanssa syöpöttelemässä, kun ei tästä neidistä aina seuralaista sinne saa ;)

Kolmas ja ehkä haastavin ainakin itselleni oli herkut. Ennen me herkuteltiin usein. Katsottiin leffaa ja syötiin milloin mitäkin. Nykyään se ei käy laatuun. Mä en edes koskaan leffan aikana napostele mitään, ellei sitten katsota sitä johonkin mun ruoka-aikaan. Herkuista pitää vain kieltäytyä, vaikka ne houkuttaa. Kannattaa pitää ne sellaisessa kaapissa, mitä ette usein avaa. Myös huonona iltana voi mennä eri huoneeseen/ ulos happihyppelylle, jos se kulta nyt haluaa suklaapatukkansa syödä ja sulla on niin kiusaus että suututtaa. Kyllä niihin herkkuihin siellä kaapeissa tottuu ja niiden houkutushuudot vain katoavat ja ne alkavat kysymään sen sijaan "ihanku sulla mua tekiskään mieli?" Niin, ei teekkään. :)

Molempien oma herkutteluhetki ABClla alkuvuodesta

Rohkeasti siis vaan suhteessa muuttamaan ruokavaliota. Jos kultasi ei sitä halua tehdä omalla kohdallaan, on se hänen valintansa. Sinä voit valita toisin! On kyse kuitenkin Sinun hyvinvoinnista ja terveydestä. Tee päätös jo tänään ja rohkene juttelemaan kullan kanssa. Ja ken tietää, vaikka hän olisi innokas lähtemään mukaan muutokseen? ;) Se nyt ei ole niin varmaa, mutta uskon, että saat vähintään tukipilarin elämänmuutoksenpolulle!

Ja mitä ruokakustannuksiin tulee, niin me maksetaan usein omat ruuat (ainakin tietyt niistä.) Toki joskus maksetaan että ensin maksaa toinen ja parin pvän päästä toinen. Näin ei tulee kismaa. :) Mutta esim. mun kalliit pähkinät maksan aina itse, vaikka olisi herran maksuvuoro! Ja sama koskee sitten herran kaljoja ja tupakkaa; minä en niitä ala makselemaan!

Mitenkäs teillä? Syödäänkö teillä samaa ruokaa vai kokkaillaanko sielläkin itse omat ruuat? Vai pelottaako muutos lähtä tekemään toisin kuin toinen, vaikka olet asiaa jo kauan pähkäillyt?

Oikein ihanaa loppusunnuntaita kaikille!:)