keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Vaikeus laihduttamisen lopettamisessa henkisesti

Otsikko oli tosi vaikea keksiä. Siihen olisi voinut laittaa esim "vaikeus siirtyä miinuskaloreita plussakaloreille." "alitajunta vs järki" "kiinni jäit alitajunta!"

Olen nyt parin päivän sisällä havahtunut tiettyyn, aika järkyttävään asiaan, joka tulee vaatimaan multa erityistä tarkkailua. Mun on vaikea lopettaa laihdutus tai en halua laihtua, mutta pelkään lihoa.

Tilanne on aika berberistä, sillä järkihän mulle sanoo että comoon, pitää sun niitä lihaksia ruokkia jos haluat että ne kasvaa! Ja muutenkin pitää syödä, että jaksaa. Mutta tehkääpä ite perässä: yrittäkää laihduttaa yli 10 vuotta ja kun viimein onnistutte saamaan tavoitepainonne niin lopettakaa ja kaikenlisäksi alkakaa kasvattaa lihasta, mikä tuo painoa lisää. Nyt oonkin vaakakiellossa, vaikka kun sillä kävin ei ollut paino noussut,vaikka se tulee nousemaan. Ja niinkuin Vesku sanoi niin 2-4 kiloa voi tulla tuosta vaan kun nesteitä alkaa tulla kehoon ja kun kroppa meni jopa säästöliekille rankalla dieetilläni, niin nyt kun se saa energiaa enempi niin tietty painoa voi tulla lisää (Onneksi on keinoja, jolla tuleva paino tulee olemaan vain lihasta eikä rasvaa. ;) Sanoin Veskulle että okei, en stressaa ja en valehtelisi herralle koskaan. Nyt siis vaan jäitä hattuun ja hyvin mielin etiäpäin!

On hyvä että oon huomannut olevani koukussa numeroihin, sillä nyt osaan alkaa tekemään sen ohella henkistä työtä entistä ahkerammin. Myös se, että jos poikkean ruokavaliosta esim. puolikkaalla rahkapurkilla ei maailmaa kaada, varsinkaan jos treenaan enemmän mitä on Veskun kanssa sovittu. (Mm. eilen piti olla spinni, mutta vedin myös "kevyen" aamusalin, joka olikin sitten yllättävän rankka. Eilen siis tuli syötyä normaalia enemmän, minkä uskon olevan vain hyvä asia!)

Onneksi Kuntoportilla otin vastaanotossa asian puheeksi ja fiksut, ihanat ja super tsemppaavat Anna ja Linda rauhotteli mua ja muistutti, kuinka tärkeä on syödä että se lihas kasvaa ja kun aineenvaihdunta on sitten super, palaa myös sitä rasvaa! Ja että tottakai alkuun tuntuu hassulta alkaa syömään, kun olihan painonpudotusvaiheen ruokavalioni tosi niukka ja kunnon miinuskaloreilla mentiin.

Oon niin onnellinen, että Kuntoportin työntekijät on noin huippuja ja tukee mua. Ne ei oo mulle pelkästään henkilökuntaa, vaan kavereita jotka ei ainakaan kyllästy kun höpöttää liikunnasta, ruuasta ja tavotteista. ;) Kiitos siis Kuntoportin henksukunnalle, ootte jotakin niin sanoinkuvaamattoman mahtavaa! <3

Oon myös huomannut kamalaa malttamattomuutta lihasten kasvun ja kiinteytymisen suhteen. Eniten mua ketuttaa tää mun maha (joka kyllä saa pian jo arvonimen vatsa!) Hiilarit pistää kyllä ehkä pikkasen pöhöttämään kun niistä oli niin kauan pois ja vasta pari viikkoa on kroppa saanut hiilaria. Mutta nyt vaan rauhassa ja oon kyllä aika tyytyväinen mun kylkilihaksiin. Aamulla kyljet on aika uulalaa- kuosissa! ;) Nyt mulle on muodostumassa alapömppis ja se on niin v-mäistä saada pois varsinkin kun löysä nahka ei auta asiaan niin yhtään! No mutta siihen että täytän 21 on aikaa ja sillonhan piti olla tavoitteessa. Nyt siis vaan lisää jäitä hattuun sillä aikaa on runsaasti. Yli puoli vuotta!

On muuten kyllä kiva miten huomaa että lihas on alkanut kasvamaan. ;) Varsinkin mun jalkalihakset, oijoi i like! Myös punttisalilla saa nostaa painoja aika kivaan tahtiin. Jotain on siis oikein tehty ja sen aion pitää kirkkaana mielessä!

Projektiin siis tälläisiä fiiliksiä kuuluu. Joku voi säikähtää, että meneekö tää yli, mutta no worries, ei tämä mene. Tiedostan asiat ja nään niiden eteen sitten hommia. Oon kuitenkin oppinut kuuntelemaan kroppaani tosi hyvin ja nyt alkaa alitajunnankin salaisuudet paljastua mulle, milloin voin tarttua niihin ja työstää ne kuntoon. Oon siis vain iloinen, että huomaan nämä epäkohdat ja vältän riskit. Ja vahvasti olen sitä mieltä, että kyllä mä pian opin tähän että syödään paljon! ;)Tässäkin asiassa ilmaantuu vain malttamattomuutta, sillä uutta vaihetta on mennyt 2 viikkoa ja mä odotan jo, että kroppa ja mieli olisi tottunut siihen tiukan 4kk jälkeen. Voi mua! :D

Onko teillä ollut joskus fiilareita, että on vaikea tajuta se että yksi luku on päättynyt ja toinen alkaa? Että siirrytään to the next level ja tulee hurjia muutoksia aiempaan?

Aamuteetä asennemukista samalla kun bloggaa, täydellistä!


Näihin tunnelmiin ja fiilareihin oikein ihanaa keskiviikkoa kaikille! :) Mulla on tänään luvassa rankka salitreeni ja mun jalat kipeyty eilen spinnissä. O ou! :D No onneksi tänään saa sitä hiilariakin hyvin niin jaksaa painaa! ;) On muuten ihana, että ainakin nyt Jyväskylässä tuolla pilkottaa aurinko!! <3

10 kommenttia:

  1. Mähän oon paininut näiden asioiden kanssa. Heinäkuussa aloitettiin lihaksia kasvattaa ja voit käydä kurkkaamassa vaikka mun tämän hetkiset fiilikset maijuntreeniblogi.blogspot.com sitten kun asian yli pääsee niin fiilis on mahtava. Vaa'an piilottaminen on ollut yks mun elämän parhaita päätöksiä :D mähän oon normaalipainon ylärajoilla ja niin vaan plussillakin oon onnistunut kiinteytymään. Tsemppiä! Ja tosiaan siihen henkiseen puoleen kannattaa nyt myös keskittyä, hyvinvointi on niin paljon enemmän kuin terveellinen paino.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpi käydä kurkkimassa kun on aikaa paremmin kun nyt koulussa!:D Ja jep, kyllä mäkin vielä pääsen asian yli ja totun asiaan, luulis sit olevan aika helpottunut ja syövän mieluusti kunnolla ruokaa. Tosin syö sitä nytkin ihan iloisesti kun tuntuu ettei se lopu millään. ;) Kiitos paljon kommentistasi ja tuo on kyllä totta että henkinen puoli kaipaa nyt enempi huomiota kun fyysinen, joka menee se jo rutiinista! Ehtii keskittyä henkiseen paremmin. :)

      Poista
  2. Mulla on tällä hetkellä just se vastakkainen tilanne. Mun pitäis vaan ymmärtää, että nyt se ylimääräinen syönti loppuu, mut hankalalta tuntuu. Toivottavasti joskus pääsisin tuskailemaan tuon sinun nykyisen ongelman kanssa. ;) Tsemppiä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, siihenkin tottuu onneksi melko nopeasti! Tsemit sinnekkin! :)

      Poista
  3. Minusta tuntuu vuoronperään, että syön ihan liian vähän tai sitten ihan liian paljon. Ehkä pitäisi ruveta tarkkailemaan enemmän syömisiään tai kysellä ihan joltain ammattilaiselta, että miten on asian laita.
    Tai ehkäpä se, että vuoron perään tuntuu toiselta ja toiselta tarkoittaakin sitä, että syön oikeasti ihan hyvin ja tarpeellisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ammattilaiselta on kyllä helppo kysästä ja ne osaa aika hyvin sanoa nopeasti syötkö hyvin. :) Mutta jos itsellä on hyvä olo ja tulee haluttuja tuloksia/pysyy tavoitteessaan niin luulisi silloin ruokapuolen olevan kunnossa. :)

      Poista
  4. Voin samastua tuohon siun tekstiin ihan täysin! Pahimmista "ahdistuksista" oon selvinnyt sillä, että pidän mielessäni ne isommat lihakset niiden plussakaloreiden sijaan. Laitan vaikka silmät kiinni itseäni lihaksikkaampana kuvitellen ja eikun vaan ruoka napaan... :D Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta on helpottanut edes vähäsen. Muutenkin kun tuon tavoitteensa pitää mielessä, niin se plussienkin syöminen tuntuu koko ajan iisimmältä ja iisimmältä :) Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oii ihanaa että joku pystyy samaistumaan! Tää on naisille varmaan aika harvinainen vaiva, hihi. ;) Ja hei kiitos vinkistä, tota pitääkin kokeilla!:) Hölmöt ja hullut neuvot on juurikin parhaita!!

      Kiitos paljon tsemeistä ja samaa sinnekkin! :)

      Poista
  5. Heippa himotreenailija!

    Täällä vielä Linda-ohjaaja muistuttelee siitä, miten tärkeää on oikeasti syödä. Mieti, että jokainen skipattu suupala sitä hyvää, puhdasta ja terveellistä ruokaa on pois sun kehityksestä! Ja jokainen suupala taas vie sua lähemmäksi niitä sun tavotteita. Lihakset tarvitsee yllättävän paljon energiaa kehittyäkseen, myös sitä hiilihydraattia. Sä oot pitkällä jo sun matkassa, mutta älä jätä sitä kesken sen vuoksi, että mieli yrittää tehdä tepposia. Ja mitä mä oon sun nähnyt treenaavan, niin voin sanoa että treeni-intensiteetti on älyttömän kova ja keskittyminen huipussaan. Eli sä tarttet sitä energiaa ettet tavallaan tipu siitä junasta mikä vie sua eteenpäin. Se juna tarttee polttoainetta. Noi on ihan samoja tuntemuksia mitä sulla on, kun mitä mulla silloin kun vuosi takaperin aloitin ite intensiivisemmin treenailemaan pelkän ohjaamisen lisäksi. Eli älä epäroi tulla juttelemaan mun kanssa noista tuntemuksista, mitä sulla on! Koska tahansa saat tulla vetäsemään hihasta ja tiiät että tukea tulee täältä! Me ollaan kaikki sun tsemppinä portilla, Vesku on sun pt mutta meiän tyttöjen kanssa voi kälättää tyttöjen juttua jenkkakahva-kammosta sun muusta ;) Ps. ei stressiä, kortisolihormoni on katabolinen hormoni. Lihasta hajottava. Ei siis hajoilla. Vedät treenit, syöt ruoat ja lepäät niin kehitystä tapahtuu!! :) T. Linda jumppaope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ihana Linda!:)

      Kiitos paljon ihanasta kommentista ja jo tsempistä, mitä oon saanu sulta aina portilla, jos koen pientäkin turhautumista tai epävarmuutta! On hyvä, että portilla on juurikin te tehotytöt jotka ymmärtää mun turhautumista ja lihomisen pelkoa täysin, koska ootte joskus olleet samassa tilanteessa. Ootte mulle älytön tuki ja turva! <3

      Nähdään taas porilla, ja tulen kyllä jutskaamaan jos alkaa ahdistamaan. Kiitos vielä paljon sulle! Nähdään viimeistään tiistaina spinnissä! ;)

      Poista