Suurin pelko nykyisessä projektissa

Olen miettinyt jo pari päivää, tuonko asiaa julki, koska se on melko henkilökohtainen, mutta ajatus ei jätä minua rauhaan. Ennen se on iskenyt iltaisin, nyt se iskee jo aamuisin ja sitä kautta stressaan ja eihän kroppa siitä tykkää.

Minua on mietittänyt yksinjääminen ehkä eniten tässä projektissa. Olen lukenut monien tarinoita, kuinka kaveripiiri uusiutui kokonaan elämänmuutoksen myötä ja minusta se on aika surullista. Moni pitää myös minun dieettiä liian rankkana, hulluna ja minun tavoitteitani tyhminä. Mm. ihmiset luulevat, että haluan olla epänaisellinen, muodoton? Kyse ei ole siitä, todellakaan. Suurin tavoiteeni on saada litteämpi vatsa, se on se heikoin kohta minun mielestä kropassani. Kyse voi olla 5kilosta tai 10kilosta, jonka jälkeen lihaskuntoa. Ken tietää? En halua näkyviä vatsalihaksia tai suonia näkyviin mihinkään. Minulla on myös onnekseni ihanan leveä lanne, joka ei kyllä lähde mihinkään, vaikka painoa lähtisi. Miten siis se olisi epänaisellista?

Sana epänaisellisuus loukkaa kyllä eniten. Rakastan muodokkaita naisia, joten miksen itse haluaisi olla sellainen? En halua olla mikään Jutta G, vaikka hänen asenne ja kuri on ihailtavaa, ja en edes pakolla Janni Hussi, vaikka minusta hän on todellakin naisellinen ja muotoja löytyy.

Tukipilaritkin ovat kaatuneet kouluarvosanalla kiitettävästi n. viikossa, mikä on tosi lyhyt aika. Kyllä se vähän pelottaa, että milloin sitä jää yksin, koska sitten en pysty tähän, en niin millään.

Dieetin hulluudesta ja jopa "epäterveellisyydestä", niin kuin moni on sanonut, sen verran haluan sanoa, että olisiko terveempää syödä 2krt päivässä jättiannoksia? Minua myös ihmetyttää, miten pussikeittodieetit ovat ok, mutta hiilareiden raju vähentäminen hetkeksi ei? Minä kuitenkin syön 2,5-3h välein ja kasviksilla saan rakennettua aika isoja annoksia. Tottakai välillä väsyttää, koska ennen elin melkein vain hiilareilla. En pidä sitä itse edes mahdollisena, ettei kroppa reagoisi ja kapinoisi hiilareiden rajun pienentämisen johdosta.

Karu faktahan on, että todennäköisesti minut myös hyväksyttäisiin paremmin kaveripiirissä jos olisin liikkumatta ja kävisin mäkkärissä ja juomassa kavereiden kanssa. Tai edes kävisin juomassa kavereiden kanssa parilla kolmella, vaikka liikkuisinkin. Se oli minun viimekesää ja se ei toiminut. Paino ei pudonnut, vaikka paljon treenasin. Mutta harvaa nykyään tekee mieli vain oleskella ja vaikka pelailla ilman sen kummempaa tekemistä. Tai ainakin oli niin vuosi/pari sitten. Tiedä tilannetta nyt. Tosin, nykyään moni kaveri on töissä, eikä kerkeä nähdä. Se on ihan ymmärrettävää kyllä.

Tänä kesänä tuskin on tippaakaan alkoholia, pehmistä tai vaikka karkkia. Pepsi Max odottaa kyllä sinä heikkona päivänä, mutta sitä ei ole vielä ollut. Jos semmoinen joskus tulee, ostan pepsi maxia ja life goes on.

Tämä on minun valinta ja olen päättänyt viettää kesäni näin. Helppoa se ei ole, mutta ei ole helppoa sekään, että pettyy aina tuloksiinsa, koska ruokavalio on mitä on. Nyt haluan laittaa kaiken peliin. Tulee uusi kesä, jos toinenkin, milloin hallitsen painoa sitä pudottamatta, joten silloin on herkut enempi ok, mutta silloinkin kohtuudella. En siis aio palata entiseen, ikinä. Se onkin minun suurin haaste.

Haluan muistuttaa, että teen tätä ammattilaisen kanssa, seurannassa, kehen voin aina olla yhteydessä. Kyseistä ruokavaliota liikuntoineen on myös käytetty moneen ihmiseen. En ole koekaniini, en ole vaarassa.

Suurin unelmani on, että pääsen muuttamaan elämääni ja pitää ystävät mukana. Olisi minulle kunnia, jos istuisitte alas ja miettisitte hetken, mitä se teidän elämää hetkauttaa, miten minä haluan elää ja mistä mahdollisesti minä nautin.

Minun unelma on saavuttaa kroppa, missä nautin olla. Se on siis suurempaa kuin tavoite. Haluan näyttää muille, että minusta on tähän. N. 9 vuotta kestänyt ilkkuminen ja haukkuminen ovat osasyy siihen. Onneksi olen osannut muuttaa ne loukkaukset voimavaraksi. Mutta eniten teen tämän itseni takia. Haluan hyvän olon ja itsevarmuuden kroppani suhteen. Sitten kyseessä onkin jo melkoinen supernainen ja oman elämänsä huippumalli. Luonteeni ei siis muutu, vain ulkomuoto. Toivottavasti sulatatte sen ja haluatte olla tukena ja joku päivä vielä ylpeitä.

Projekti on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta kyllä minua jännittää. Ihan sen takia, koska en ole koskaan onnistunut kunnolla. Milloin viimeksi olen ollut hoikka? Monet sanovat, että olen jo, mutta ylipainoon ei ole paljoa matkaa. Onko väärin haluta ihan yleinen ihannepaino ja ihannemitta vaikkapa keskivartaloon? Sen ympärysmitta on nyt yli suositusten, eikä se ole hyvä asia. Selluliittikään ei ole 3.asteella enää kiva asia, eli tässä tulee puheeksi minun jalat. Olisi kiva käyttää lyhyitä shortseja itsevarmasti ilman sukkahousuja. Tässä on siis terveellisiäkin syitä mukana. Hoikalta näyttämiseen vielä sen verta, että osaan pukeutua kroppani mukaan. Tämä kroppa on minulle niin tuttu, että tiedän, minkälainen vaate pukee ja hoikentaa ja mikä ei. Painoni myös aikaajoin rajoittaa siis kivojen vaatteiden ostoa ja sitä en halua.

Tämä teksti on omistettu erityisesti lähimmäisilleni: Ystäville, kavereille, sukulaisille sekä poikaystävälleni. Te olette minun suurin energian- ja ilonlähde. Osa teistä tietää, kuinka olen taistellut tämän painoni kanssa kauan. Käynyt syvälläkin tämän asian takia. Muistatteko vielä, kuinka liikunta pelasti minut? Sen jälkeen en ole masentunut. Terveellisen ruokavalion ja liikunnan kautta pääsen monen vuoden tavoitteeseeni. Tämä on minulle niin tärkeää. Tiedän että tiedätte, mutta haluan että muistatte nämä asiat. Näin varmasti muistatte, miksi otan tämän nyt niin tosissani. Tällä kertaa aion onnistua, vaikken ennen ole onnistunut odotetulla tavalla, vaikka tuloksia on toki tullut.

Lukijoitanikin haluan tottakai myös kiittää. Olette ihanan tsemppaavia ja on ihana jakaa kokemuksia kanssanne. Minulla on vahva fiilis, ettette katoa, vaikka haen nopeasti muutoksia. Kiitos teille siitä, ihanat!

Kiitos kuuluu myös Kuntoportille ja ihanalle henkilökunnalle. Erityisesti personal trainerilleni Vesa Herroselle, joka auttoi minut yrittämään uudelleen laihdutusta ja antoi siihen kunnon ohjeet, etten tekisi mitään väärin. Myös jatkossa hän tulee varmasti olemaan suuri tukipilari ja opas kohti terveellisempää elämää.

Yleinen kiitos vielä kaikille, jotka vaivautuivat lukemaan tämän. Ja toivottavasti ymmärrätte. Tätä ei ollut helppo kertoa, mutta vielä vaikeampaa oli pitää asiaa sisällä. En jaksaisi jokaiselle ihmiselle erikseen selittää, joten tämän lukemalla saa selville vähän asioita mm. kysymykseen miksi sinä teet tämän? Tiedostan, ettei timmi ja hoikka kroppa tee minun elämää täydelliseksi, mutta varmasti hitusen paremmaksi. Mietitään vaikka kropan oloa, miten se muuttuu kun syö terveellisesti ja liikkuu.

Kiitos ja hei, Roosa on puhunut ja nyt taas hiukan helpottuneempi ja taas vähän selättänyt osan laihdutuksesta tulevista muhkuroista elämänpolulle.