Miten VHH-ruokavalio on muuttanut minua n. 1.5 kuukaudessa?

Uskon että tämä aihe saattaa kiinnostaa monia. Senkin takia, että moni kyseistä ruokavaliota karttaa, aivan kuten minäkin tein ennen. Se ei ole ihme, että asiaa pidetään höpöhöpönä, koska niin kauan on syöty leipää, pastaa, perunaa yms. ja vaikka en niitä nykyään nautikkaan, en tosiaankaan väitä että ne epäterveellisiä olisi jos niitä syö kohtuudella ja laatu on oikeaa!

Itselleni hiilarit teki kyllä hallaa, sillä ennen elin hiilarihumussa kokoajan.Aamupala koostui hiilaripommista: puuroa, jugurttia, maitoa ja ehkä vielä leipää jos aamupala oli tuhti. Huh huh! Onhan se totta, että niinkin voi herätä aamulla, mutta itse käytän nykyään itseni herättelyyn aamulenkkiä ja kyllä muuten toimii! Heti aamusta saa myös purattua mahdolliset negatiiviset asiat lenkkipolulla, niin päivästä tulee mitä suuremmalla todennäköiseeydellä hyvä. :)

Muistan vieläkin kun aloitin VHH-ruokavalion. Mulla oli kauheet vieroitusoireet hiilareista. Kädet vapisi, huimasi ja energia oli tipotiessään. Olin äkäinen ja siitä kärsi kaikki. Silti jatkoin vain sinnikkäästi, annoin ruokavaliolle mahdollisuuden. Hulluksi kyllä luulin tulleeni. En tehnyt hetkeen muuta kun nukuin aina kun oli mahdollista. Oli itsestä tyhmää herätä päikkreiltä syömään, mutta aterioiden väliinjättäminen olisi voinut tehdä ikäviä temppuja ja pelkäsin pyörtymistä. Nykyäänkin kyllä pidän kiinni ruoka-ajoistani. :) 3-3.5 tunnin jälkeen mulla nykyään vain on nälkä ja hyvä niin! Ei tarvitse kelloa kokoajan tuijottaa.

Alkuvaikeuksia oli myös tottua tekemään eväät. Niin ja tottua syömään niitä pienempiä annoksia. Nykyään kumpikaan ei ole ongelma. Helsingissäkin kannoin eväät mukana ja istuin syömään vaikka johonkin rappusille kun oli sen aika. Ei mua kiinnosta, jos joku satunainen ihminen kattoo vähän oudoksuen että mitä tuo tossa syö. Ei kaikkie tarvitsekkaan ymmärtää, kaikilla on oma tekniikkansa. :)

Jo noin parin viikon päästä olin jo ihan tottunut ruokavalioon ja päivittäiseen aamulenkkiin. Myös energiataso oli kasvamaan päin ja on edelleen, vaikka toki väsyneitäkin päiviä löytyy ja kuuluukin löytyä. Aloitin elämäntaparemontin siis virallisesti 15.5 ja kesäkuun joskus toisella viikolla aloin sitten lisäämään vähän liikuntaa aamulenkkejän lisäksi ihan kunnolla.3-4 kertaa viikossa ja yleensä kyllä tykkään tehdä nyt lihaskuntoa. Se on aina keväällä/kesällä hinku mulla tehdä lihaskuntoa ja talvisin enempi aerobista.. tiedä sitten syytä miksi. :)

Jos hypätään tähän päivään olen 8,7 kiloa kevämpi ja paljon energisempi sekä tottakai itsevarmempi! Myöskin kaverini sanoi, että ihoni hehkuu ja en ihmettele! En syö pahoja rasvoja ja en sokeria. Juon paljon raikasta vettä joka päivä. Niimpä iho on hikoilusta huolimatta tosi hyvässä kunnossa! Tärkeintä on silti tämä hyvä ja energinen olo kropassa ja jos joku kysyy miten mä jaksan, niin just tän takia! Se on fakta että kroppa voi paremmin kun se saa hyvää ja terveellistä ruokaa sekä säännöllistä liikuntaa ja lisää lihasmassaa!

Enään annan painon pudota max. 6kiloa ja sitten se on ehdoton stoppi. Ainut ongelmakohta mulla on tosiaan enään maha, että jos sen sais jotenkin muuten kun painoa pudottamalla pois niin en painoa pudottaisi, mutten usko että vielä tätä köntsää saa pois pelkällä rasvanpoltolla..

Selluliitista sen verta, että sitä on lähtenyt _tajuttomasti_. Toki sitä on, mutta kun seisoo paikallaan sitä ei enää näy! Selluliitti monesti luokitellaan asteikolla 1,2,3 ja musta tuntuu että asteikko on mennyt 3->2 josta oon super happy!! Mitenkö sellu on sitten lähtenyt? No poistamalla sen aiheuttajaa ruokavaliosta, eli hiilihydraattia, juomalla vettä ja liikkumalla. Eli ne jotka tuskailee sellusta niin hiilareita minimiin, protskua, kasvisia ja vettä paljon sekä liikuntaa niin kyllä muuten onnistuu! Unohtakaa ne ihmegeelit, ei ne auta, kokeiltu on.. :)

Musta tuntuu, että tää oli aik hehkutuspostaus, mutta on niin onnistunut olo kerrankin laihdutusksen suhteen! Enään 1.3kg ja oon mun 5vuotta haluamassani painossa. Wuhuu!!

Ja mitenkö oon varma, että en palaa entiseen? Miten on te onnistujat, tekeekö teidänkään mieli palata entiseen, väsyneeseen elämään, milloin kropan olo ja ulkomuoto on oikeesti ahdistanut teitä joskus jopa itkuun asti. Mä oon päättänyt hyvästellä mun vanhan elämän ja toivon että tekin uskotte siihen. Tiedän, että vaikein on vielä edessä, mutta mä kyllä selviän. Mun kroppa on mun temppelini ja haluan kohdella sitä jatkossakin hyvin. Luopuminen melkein kokonaan vaikka hiilareista on musta pieni hinta siitä, että kropassa on yvä ja energinen olo ja muutenkin näyttää itsestään kauniilta ja voi keimailla joskus salaa peilin edessä ja ajatella "damn girl, sä näytät kyllä aika hyvältä!"

Ihanaa illanjatkoa kaikille ja muistakaa: WE CAN DO IT!

Suurin pelko nykyisessä projektissa

Olen miettinyt jo pari päivää, tuonko asiaa julki, koska se on melko henkilökohtainen, mutta ajatus ei jätä minua rauhaan. Ennen se on iskenyt iltaisin, nyt se iskee jo aamuisin ja sitä kautta stressaan ja eihän kroppa siitä tykkää.

Minua on mietittänyt yksinjääminen ehkä eniten tässä projektissa. Olen lukenut monien tarinoita, kuinka kaveripiiri uusiutui kokonaan elämänmuutoksen myötä ja minusta se on aika surullista. Moni pitää myös minun dieettiä liian rankkana, hulluna ja minun tavoitteitani tyhminä. Mm. ihmiset luulevat, että haluan olla epänaisellinen, muodoton? Kyse ei ole siitä, todellakaan. Suurin tavoiteeni on saada litteämpi vatsa, se on se heikoin kohta minun mielestä kropassani. Kyse voi olla 5kilosta tai 10kilosta, jonka jälkeen lihaskuntoa. Ken tietää? En halua näkyviä vatsalihaksia tai suonia näkyviin mihinkään. Minulla on myös onnekseni ihanan leveä lanne, joka ei kyllä lähde mihinkään, vaikka painoa lähtisi. Miten siis se olisi epänaisellista?

Sana epänaisellisuus loukkaa kyllä eniten. Rakastan muodokkaita naisia, joten miksen itse haluaisi olla sellainen? En halua olla mikään Jutta G, vaikka hänen asenne ja kuri on ihailtavaa, ja en edes pakolla Janni Hussi, vaikka minusta hän on todellakin naisellinen ja muotoja löytyy.

Tukipilaritkin ovat kaatuneet kouluarvosanalla kiitettävästi n. viikossa, mikä on tosi lyhyt aika. Kyllä se vähän pelottaa, että milloin sitä jää yksin, koska sitten en pysty tähän, en niin millään.

Dieetin hulluudesta ja jopa "epäterveellisyydestä", niin kuin moni on sanonut, sen verran haluan sanoa, että olisiko terveempää syödä 2krt päivässä jättiannoksia? Minua myös ihmetyttää, miten pussikeittodieetit ovat ok, mutta hiilareiden raju vähentäminen hetkeksi ei? Minä kuitenkin syön 2,5-3h välein ja kasviksilla saan rakennettua aika isoja annoksia. Tottakai välillä väsyttää, koska ennen elin melkein vain hiilareilla. En pidä sitä itse edes mahdollisena, ettei kroppa reagoisi ja kapinoisi hiilareiden rajun pienentämisen johdosta.

Karu faktahan on, että todennäköisesti minut myös hyväksyttäisiin paremmin kaveripiirissä jos olisin liikkumatta ja kävisin mäkkärissä ja juomassa kavereiden kanssa. Tai edes kävisin juomassa kavereiden kanssa parilla kolmella, vaikka liikkuisinkin. Se oli minun viimekesää ja se ei toiminut. Paino ei pudonnut, vaikka paljon treenasin. Mutta harvaa nykyään tekee mieli vain oleskella ja vaikka pelailla ilman sen kummempaa tekemistä. Tai ainakin oli niin vuosi/pari sitten. Tiedä tilannetta nyt. Tosin, nykyään moni kaveri on töissä, eikä kerkeä nähdä. Se on ihan ymmärrettävää kyllä.

Tänä kesänä tuskin on tippaakaan alkoholia, pehmistä tai vaikka karkkia. Pepsi Max odottaa kyllä sinä heikkona päivänä, mutta sitä ei ole vielä ollut. Jos semmoinen joskus tulee, ostan pepsi maxia ja life goes on.

Tämä on minun valinta ja olen päättänyt viettää kesäni näin. Helppoa se ei ole, mutta ei ole helppoa sekään, että pettyy aina tuloksiinsa, koska ruokavalio on mitä on. Nyt haluan laittaa kaiken peliin. Tulee uusi kesä, jos toinenkin, milloin hallitsen painoa sitä pudottamatta, joten silloin on herkut enempi ok, mutta silloinkin kohtuudella. En siis aio palata entiseen, ikinä. Se onkin minun suurin haaste.

Haluan muistuttaa, että teen tätä ammattilaisen kanssa, seurannassa, kehen voin aina olla yhteydessä. Kyseistä ruokavaliota liikuntoineen on myös käytetty moneen ihmiseen. En ole koekaniini, en ole vaarassa.

Suurin unelmani on, että pääsen muuttamaan elämääni ja pitää ystävät mukana. Olisi minulle kunnia, jos istuisitte alas ja miettisitte hetken, mitä se teidän elämää hetkauttaa, miten minä haluan elää ja mistä mahdollisesti minä nautin.

Minun unelma on saavuttaa kroppa, missä nautin olla. Se on siis suurempaa kuin tavoite. Haluan näyttää muille, että minusta on tähän. N. 9 vuotta kestänyt ilkkuminen ja haukkuminen ovat osasyy siihen. Onneksi olen osannut muuttaa ne loukkaukset voimavaraksi. Mutta eniten teen tämän itseni takia. Haluan hyvän olon ja itsevarmuuden kroppani suhteen. Sitten kyseessä onkin jo melkoinen supernainen ja oman elämänsä huippumalli. Luonteeni ei siis muutu, vain ulkomuoto. Toivottavasti sulatatte sen ja haluatte olla tukena ja joku päivä vielä ylpeitä.

Projekti on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta kyllä minua jännittää. Ihan sen takia, koska en ole koskaan onnistunut kunnolla. Milloin viimeksi olen ollut hoikka? Monet sanovat, että olen jo, mutta ylipainoon ei ole paljoa matkaa. Onko väärin haluta ihan yleinen ihannepaino ja ihannemitta vaikkapa keskivartaloon? Sen ympärysmitta on nyt yli suositusten, eikä se ole hyvä asia. Selluliittikään ei ole 3.asteella enää kiva asia, eli tässä tulee puheeksi minun jalat. Olisi kiva käyttää lyhyitä shortseja itsevarmasti ilman sukkahousuja. Tässä on siis terveellisiäkin syitä mukana. Hoikalta näyttämiseen vielä sen verta, että osaan pukeutua kroppani mukaan. Tämä kroppa on minulle niin tuttu, että tiedän, minkälainen vaate pukee ja hoikentaa ja mikä ei. Painoni myös aikaajoin rajoittaa siis kivojen vaatteiden ostoa ja sitä en halua.

Tämä teksti on omistettu erityisesti lähimmäisilleni: Ystäville, kavereille, sukulaisille sekä poikaystävälleni. Te olette minun suurin energian- ja ilonlähde. Osa teistä tietää, kuinka olen taistellut tämän painoni kanssa kauan. Käynyt syvälläkin tämän asian takia. Muistatteko vielä, kuinka liikunta pelasti minut? Sen jälkeen en ole masentunut. Terveellisen ruokavalion ja liikunnan kautta pääsen monen vuoden tavoitteeseeni. Tämä on minulle niin tärkeää. Tiedän että tiedätte, mutta haluan että muistatte nämä asiat. Näin varmasti muistatte, miksi otan tämän nyt niin tosissani. Tällä kertaa aion onnistua, vaikken ennen ole onnistunut odotetulla tavalla, vaikka tuloksia on toki tullut.

Lukijoitanikin haluan tottakai myös kiittää. Olette ihanan tsemppaavia ja on ihana jakaa kokemuksia kanssanne. Minulla on vahva fiilis, ettette katoa, vaikka haen nopeasti muutoksia. Kiitos teille siitä, ihanat!

Kiitos kuuluu myös Kuntoportille ja ihanalle henkilökunnalle. Erityisesti personal trainerilleni Vesa Herroselle, joka auttoi minut yrittämään uudelleen laihdutusta ja antoi siihen kunnon ohjeet, etten tekisi mitään väärin. Myös jatkossa hän tulee varmasti olemaan suuri tukipilari ja opas kohti terveellisempää elämää.

Yleinen kiitos vielä kaikille, jotka vaivautuivat lukemaan tämän. Ja toivottavasti ymmärrätte. Tätä ei ollut helppo kertoa, mutta vielä vaikeampaa oli pitää asiaa sisällä. En jaksaisi jokaiselle ihmiselle erikseen selittää, joten tämän lukemalla saa selville vähän asioita mm. kysymykseen miksi sinä teet tämän? Tiedostan, ettei timmi ja hoikka kroppa tee minun elämää täydelliseksi, mutta varmasti hitusen paremmaksi. Mietitään vaikka kropan oloa, miten se muuttuu kun syö terveellisesti ja liikkuu.

Kiitos ja hei, Roosa on puhunut ja nyt taas hiukan helpottuneempi ja taas vähän selättänyt osan laihdutuksesta tulevista muhkuroista elämänpolulle.