Miten VHH-ruokavalio on muuttanut minua n. 1.5 kuukaudessa?

Uskon että tämä aihe saattaa kiinnostaa monia. Senkin takia, että moni kyseistä ruokavaliota karttaa, aivan kuten minäkin tein ennen. Se ei ole ihme, että asiaa pidetään höpöhöpönä, koska niin kauan on syöty leipää, pastaa, perunaa yms. ja vaikka en niitä nykyään nautikkaan, en tosiaankaan väitä että ne epäterveellisiä olisi jos niitä syö kohtuudella ja laatu on oikeaa!

Itselleni hiilarit teki kyllä hallaa, sillä ennen elin hiilarihumussa kokoajan.Aamupala koostui hiilaripommista: puuroa, jugurttia, maitoa ja ehkä vielä leipää jos aamupala oli tuhti. Huh huh! Onhan se totta, että niinkin voi herätä aamulla, mutta itse käytän nykyään itseni herättelyyn aamulenkkiä ja kyllä muuten toimii! Heti aamusta saa myös purattua mahdolliset negatiiviset asiat lenkkipolulla, niin päivästä tulee mitä suuremmalla todennäköiseeydellä hyvä. :)

Muistan vieläkin kun aloitin VHH-ruokavalion. Mulla oli kauheet vieroitusoireet hiilareista. Kädet vapisi, huimasi ja energia oli tipotiessään. Olin äkäinen ja siitä kärsi kaikki. Silti jatkoin vain sinnikkäästi, annoin ruokavaliolle mahdollisuuden. Hulluksi kyllä luulin tulleeni. En tehnyt hetkeen muuta kun nukuin aina kun oli mahdollista. Oli itsestä tyhmää herätä päikkreiltä syömään, mutta aterioiden väliinjättäminen olisi voinut tehdä ikäviä temppuja ja pelkäsin pyörtymistä. Nykyäänkin kyllä pidän kiinni ruoka-ajoistani. :) 3-3.5 tunnin jälkeen mulla nykyään vain on nälkä ja hyvä niin! Ei tarvitse kelloa kokoajan tuijottaa.

Alkuvaikeuksia oli myös tottua tekemään eväät. Niin ja tottua syömään niitä pienempiä annoksia. Nykyään kumpikaan ei ole ongelma. Helsingissäkin kannoin eväät mukana ja istuin syömään vaikka johonkin rappusille kun oli sen aika. Ei mua kiinnosta, jos joku satunainen ihminen kattoo vähän oudoksuen että mitä tuo tossa syö. Ei kaikkie tarvitsekkaan ymmärtää, kaikilla on oma tekniikkansa. :)

Jo noin parin viikon päästä olin jo ihan tottunut ruokavalioon ja päivittäiseen aamulenkkiin. Myös energiataso oli kasvamaan päin ja on edelleen, vaikka toki väsyneitäkin päiviä löytyy ja kuuluukin löytyä. Aloitin elämäntaparemontin siis virallisesti 15.5 ja kesäkuun joskus toisella viikolla aloin sitten lisäämään vähän liikuntaa aamulenkkejän lisäksi ihan kunnolla.3-4 kertaa viikossa ja yleensä kyllä tykkään tehdä nyt lihaskuntoa. Se on aina keväällä/kesällä hinku mulla tehdä lihaskuntoa ja talvisin enempi aerobista.. tiedä sitten syytä miksi. :)

Jos hypätään tähän päivään olen 8,7 kiloa kevämpi ja paljon energisempi sekä tottakai itsevarmempi! Myöskin kaverini sanoi, että ihoni hehkuu ja en ihmettele! En syö pahoja rasvoja ja en sokeria. Juon paljon raikasta vettä joka päivä. Niimpä iho on hikoilusta huolimatta tosi hyvässä kunnossa! Tärkeintä on silti tämä hyvä ja energinen olo kropassa ja jos joku kysyy miten mä jaksan, niin just tän takia! Se on fakta että kroppa voi paremmin kun se saa hyvää ja terveellistä ruokaa sekä säännöllistä liikuntaa ja lisää lihasmassaa!

Enään annan painon pudota max. 6kiloa ja sitten se on ehdoton stoppi. Ainut ongelmakohta mulla on tosiaan enään maha, että jos sen sais jotenkin muuten kun painoa pudottamalla pois niin en painoa pudottaisi, mutten usko että vielä tätä köntsää saa pois pelkällä rasvanpoltolla..

Selluliitista sen verta, että sitä on lähtenyt _tajuttomasti_. Toki sitä on, mutta kun seisoo paikallaan sitä ei enää näy! Selluliitti monesti luokitellaan asteikolla 1,2,3 ja musta tuntuu että asteikko on mennyt 3->2 josta oon super happy!! Mitenkö sellu on sitten lähtenyt? No poistamalla sen aiheuttajaa ruokavaliosta, eli hiilihydraattia, juomalla vettä ja liikkumalla. Eli ne jotka tuskailee sellusta niin hiilareita minimiin, protskua, kasvisia ja vettä paljon sekä liikuntaa niin kyllä muuten onnistuu! Unohtakaa ne ihmegeelit, ei ne auta, kokeiltu on.. :)

Musta tuntuu, että tää oli aik hehkutuspostaus, mutta on niin onnistunut olo kerrankin laihdutusksen suhteen! Enään 1.3kg ja oon mun 5vuotta haluamassani painossa. Wuhuu!!

Ja mitenkö oon varma, että en palaa entiseen? Miten on te onnistujat, tekeekö teidänkään mieli palata entiseen, väsyneeseen elämään, milloin kropan olo ja ulkomuoto on oikeesti ahdistanut teitä joskus jopa itkuun asti. Mä oon päättänyt hyvästellä mun vanhan elämän ja toivon että tekin uskotte siihen. Tiedän, että vaikein on vielä edessä, mutta mä kyllä selviän. Mun kroppa on mun temppelini ja haluan kohdella sitä jatkossakin hyvin. Luopuminen melkein kokonaan vaikka hiilareista on musta pieni hinta siitä, että kropassa on yvä ja energinen olo ja muutenkin näyttää itsestään kauniilta ja voi keimailla joskus salaa peilin edessä ja ajatella "damn girl, sä näytät kyllä aika hyvältä!"

Ihanaa illanjatkoa kaikille ja muistakaa: WE CAN DO IT!