lauantai 17. syyskuuta 2011

Reality bites

Eilen ja tänään mä olen herkutellut ja juhlinut. Kavereille siitä on helppo puhua, muttei tänne.
Äsken aloin sitten miettimään, että miksi se on niin vaikeaa kirjoittaa. Viikon treenitkin ovat menneet päin pyllyä ja siksi aloitankin liikuntapäiväkirjan vasta seuraavalla viikolla. Syytän itseäni läskeilystä ja laiskottelusta, vaikka kehoni on levon tarpeessa ja niin.. niiden herkkujen, niinkun aina.
Tosin nyt pari viikkoa mulla on tehnyt mieli herkkuja enemmän kuin laki sallii.

Siinä teille rehellistä tekstiä, ei sillä etten mä aina tänne rehellisesti kirjottaisi, mutta tämä sen takia, että mun kaveritkin huomaisi, etten mä ole muuttunut. Mä vaan olen hurahtanut liikuntaan, mutta mä edeleen rakastan sokeria.

Vaikka mun blogin nimi on "kilot kuriin", te tuskin tulette näkemään mua vuoden päästä huippukunnossa. Mä tiedän, ettei niin saisi ajatella, mutta olen realistinen.

Olen taistellut painoni kanssa 3. luokalta lähtien. Yläasteella lihoin sitten kunnolla ja laihdutinkin 10kiloa, tosin en mitenkään terveelläjärjellä. Mutta osaatte varmasti kuvitella, miten vaikea mun on unohtaa herkut. Oon rakastanut niitä pienestä asti ja aina jos on suuria ongelmia tai stressaa, mun keho haluaa jotain hyvää. Ja se oikeesti haluaa sitä niin kauan kunnes saa. Ja se on perseestä, suoraasanoen.

Mähän olen nyt normaalipainoinen ja ihan tyytyväinen, silti mulla on ulkonäköpaineita välillä ja läskiolo, koska mua on haukuttu myös kyseisestä asiasta koko peruskoulu! Olisihan se olla kivan laiha , mutta se on niin vaikeaa.. tosin oon mä muuttunutkin! esim.
-Alkoholi ei oikein kunnolla maistu ja sekin ehkä johtuu siitä, että oon sitä vasta hetken juonut. Se on siis asia minkä voin sulkea pois, muttei kokonaan. Musta kavereiden kanssa juhliminen on oikeesti osa nnuoruutta.
- Liikuntaa on pakko saada, ainakin paristi viikossa. Tästä asiasta olen erittäin onnellinen!
-Itsevarmuus on silti lisääntynyt huimasti, joka on superupee juttu! Nii ja kunto kohonnut!
-Ruokailutottumukset ovat muuttumassa pikkuhiljaa terveellisempään siltikin!

Mä halusin nyt vaan puhua teille pelottavan suoraan. Sillä mä en halua että kukaan teistä ajattelis, että mun on helppo jättää herkut pois, tai että aina voittaisin kiusaukset. Mä en haluu, että te ajattelette, että treenaan 3-5krt viikossa, koska se ei ole joka viikko niin.
Enkä mä haluu, että ajattelette että tää on helppoa. Se ei ole. Mä oon aika väsynyt.

Tottakai tää blogi motivoi mua, koska tää tavallaan tuo paineita, sen takia että en tiedä mitä te musta ajattelette? Musta tuntuu että moni kelailee miten en saa tuloksia. No siksi koska rakastan syödä ja joskus laiskottaa.

Tää tunnepurkaus ehkä puhkesi eilen kun kaveri vitsillä heitti kun oltiin viihteellä että "eikös sun pitäisi olla lenkillä?" ja silloin jo kysyin itseltäni mielessäni "Niin. Mikset ole?"

Mä en halua, että tää elämäntapamuutos vie multa voimat. Mä löysään tahtia. Olen pahoillani jos näätte mun vaikka lihovan kilon, mutta sitä tää syksy mulle aina teettää. Mä haluan nyt hetkeksi, edes viikoksi unohtaa sen stressin mitä suuhuni pistän tai milloin liikun, sen takia että saisitte musta hyvän kuvan. Siksi mä nyt tunnustan: Mä olen herkkuperse ja joskus laiska. Mun kilot tulee olemaan kurissa joku päivä, muttei vielä tänävuonna.

Oon tosi pahoillani tästä avautumisesta, mutta koin että nyt kaikki täytyy sanoa ääneen.
Nyt mä alan katsomaan leffaa ja syömään jätskiä ja unohtaa mun kilot ja kropan hetkeksi. Jos te ette sitä hyväksy, älkää viniskö. Mä olen ihminen ja mulla on haluni ja en voi kiistää niitä itseltäni liikaa, ettei itsekuri mene liiallisuuksiin.

Hyvät viikonloput kaikille ja muistetaanhan että kukaan ei ole täydellinen!

13 kommenttia:

  1. vinkki: syö hyvin ennen ruokakauppaan lähtöä.

    VastaaPoista
  2. Hyvä, hyvä, hyvä. Arvostan sua todella paljon tän kirjottamisesta, paljon enemmän kuin sellasesta merkinnässä, joka antaa ylipositiivisen kuvan asioiden helppoudesta. vaikka ei ne kai ikinä ihan helppoja ole. mutta silti voi onnistua :)

    VastaaPoista
  3. Älä pyydä anteeks sitä, ettet laihdu.. Tuntu niin kurjalta. =(

    VastaaPoista
  4. Ano: Joo tuo ois tosi hyvä juttu, mutta yleensä se on nii että tulee koulusta ja töistä ja ehkä treenaamasta nii on se nälkä jo aika kova :s Sillonhan se houkutus on aika pirun kova!

    Ano: Hienoa, että jotkut ottaa asian näin vastaan :) Mietin kyllä kauan tän tekstin kirjottamista, mutta päädyin tähän, sillä haluun kirjoittaa itestäni enkä mun superhaavekuvasta! Kiitos palautteestasi<3

    Petra: Onhan se vähän hassua niin pyytää, mutta sitä mun on pitänyt sukulaisiltakin joskus pyydellä parisen vuotta sitten niin tulee jostain alitajunnasta.. ei oo ollu maailman helpoin munkaan elämä kilojeni kanssa! :p Siks nyt yritänkin skarpata,mutta tosiaan tuntuu että vauhti on ollu hirmu luja ku miettii päälle stressin sun muut. Siks oli aika kirjottaa totuus ja hidastaa vauhtia, ettei mee iha hölmöilyks koko juttu!

    VastaaPoista
  5. Moikka Roosa! Älä ota stressiä treeneistä, merkkaa kalenteriin ne 2-4 kertaa (yksi kerta voi olla esimerkiksi kevyempi höpöttelylenkki kaverin kanssa), jotka haluat viikossa liikkua. Etsi pari sellaista tuntia, joihin rakastut ja niille meno ei tunnu "liikunnalta" tai pakolta. Näihinkin usein tsempparina on samanhenkinen kaveri, jonka kanssa sopii treffit ko.tunnille. Lisäksi ota 1-2 tuntia, jotka ei ehkä ole niin kivoja (usein ne "ei-kivat" tunnit kehittää eniten ;)), mutta joihin menet asenteella, että nyt teen terveyteni ja hyvinvointini hyväksi tärkeää asiaa. Herkut ja bailaaminenkin kuuluu nuoren naisen elämään, älä huoli niistä liikaa! Kun suurimman osan ajasta syöt terveellisesti, niin jaksatkin paremmin ja liikkumaan lähteminen on helppoa. Ja toisinaan voi maata sunnuntaisin koko päivän kotona ja mussuttaa lempoherkkuja :) Olet upeannäköinen, normaalipainoinen nainen, joten nokka ylös ja liikkumisen riemu esiin, se on tärkeintä! :)

    VastaaPoista
  6. Lumo^: Kiitos kommentistasi!:) Nuo on niitä ihania perusasuita, jotka on mun kallossa kyllä muistissa, mutta on ihana kuulla muiltakin että totta se on! Itse kun sitä vaan hokee itekseen, alkaa joskus epäillä onko näin. Ja joskus huonoina jaksoina meinaa unohtaa, että tekee tätä itsensä ja hyvinvointinsa takia, ei muiden, onneksi niitä jaksoja on harvoin :) Mutta kiitos paljon muistutuksesta siitä millanen asenne kannattaa ja turha stressaaaminen on todellakin turhaa!

    VastaaPoista
  7. Think positive! Joskus sä viel oot just sellanen ku haluut olla! (:
    Ja hei, joskus saa ottaa rennostikkin! Jatkuva paine ja stressi vaan kuihduttaa ja sittenhän sitä todella 'terveeltä' näytetäänkin.. :D
    Muista että oot ihana ihminen ja varmasti osaat itse tehdä valintasi! (: Ja hei, sä et todellakaan oo mikään läski! Ihan sopiva! Ja herkkujen pois jättäminen on varmasti toodella vaikeaa.. itsekkin kestän karkkilakossa juuri ja juuri 2 päivää... :D Kuitenkin ajattele aina positiivisesti (pikku sisäistä realistia unohtamatta) ja puske eteenpäin! (: Make a good day. (; <3

    VastaaPoista
  8. Hei nainen! Ole ylepä itsestäs! :) Mä tiedän, että oot viimeisen vuoden aikana saanu hienoja tuloksia aikaan ja että sulla on paljon hyviä ja terveellisiä elämäntapoja. Jos oot herkutellu ja juhlinu, niin älä koe siitä huonoa mieltä ja stressiä jälkikäteen, vaan hyväksy se, että se on ollu sun valinta sillä hetkellä, ja myös juhlimista ja herkuttelua pitää olla elämässä. :) Sit jatkat vaan positiivisella, mutta rennolla asenteella eteenpäin! Eikä yks viikonloppu heilauta vaakaa suuntaan tai toiseen.. ainakaan kuin hetkellisesti! Toki huonojakin päiviä tai viikkoja saa olla, ja mun mielestä on vain hyvä, että kirjoittelet myös niistä tänne. Koska kaikki me taistellaan samojen asioiden kanssa. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
  9. Marie: Jep, niihä se positiivine ajattelutapa on paras, mutta joskus se jotenki..hukkuu :D Vaikka yleensä oon superpositiivinen. Ja joskus mä tuun olemaan kyllä se mitä mä haluan, tottakai! Mutta ei se vielä vuodessa tuu tapahtumaan ja sen vaan halusin kertoa:) Ja joo..stressi rumentaa ihmistä kyllä:( Tekee nii väsyneen näköseks..
    Ja se on kyllä totta, etten ole mikään läski enään ja siitä oonkin onnellinen :) Sekin on ehkä osasyy miksei se paino mee vaa hups alas niiku ennen.. onhan se vähän tyllsistytävää! Mutta ymmärrettävää!
    Ja hienoa että joku tietää tuntemuksen kuinka vaikee on jättää herkut pois :D Se on tosiaa mun elämäni pahin haaste tähänmennessä! VOittoa odotellessa.. ;) Ja Jep, seuraavalla viikolla nyt vklp levättyä on hyvä aika taas ajatella positiivisesti :) Kiitos kommentistasi<3

    Kirsi: Hei PT! Ja jepjep, kyllä se ylpeys aina on alitajunnassa,onneksi.. :) Ja kiitos koko tekstistä kirsi! Sä ku sanot sen, ottaa sen aina vakavissaan, oli se sitten positiivista tai negatiivista, koska kyseessä on luotettavan ammattilaisen sanoja! Ja eipä onneksi edes hetkellisesti muuttanut vaa'an lukua ja aika mielinrauha on siis tänää ollu kropassa :) Se on saanu tyydytettyä makean himon ja ei turvota! Jatkossa tosiaan tulee varmaa vielä tän kaltaisia postauksia, koska rehellisyys vie stressiä pois :) Ja kiitos tsemeistä<3

    VastaaPoista
  10. Hei sisko!

    Liikunta ei saisi olla pakkopullaa, vaan nimenomaan sitä liikkumisen iloa. Itselleni kävi muutaman kerran niin, että treenaamisesta tuli pakkomielle. Tuli paha olo, jos ei saanut itseään salille tai jumpparääkkiin vähintään niin ja niin montaa kertaa viikossa. Herkkuja sai syödä vain, jos oli vetänyt extratreenit. Ei elämän saa olla sellaista!

    Nyt tanssin kanssa on ihan eri juttu. En mee tanssimaan, koska on pakko treenata, vaan koska en tekisi mitään muuta mielummin vapaa-ajallani kuin tanssisin. Enään en edes käy hikijumpissa tai salilla, koska tanssiminen riittää varsin hyvin viikottaiseksi liikunnaksi.

    Toivottavasti sinäkin löydät oikean tasapainon liikunnan kanssa. Muista myös, että teet tämän itseäsi varten, et muita. Älä siis turhaan pyytele anteeksi :)

    VastaaPoista
  11. Rica: No moikka isosisko!

    Mä tiedän, ettei se saisi olla pakkopullaa ja sitähän se on nyt hetken ollut ja stressi ja ahistus on iskenyt päälle ja heti masensi kun söi! Niimpä mä nyt oon 4 päivää relannu ja antanut olla koko liikunnan ja kalorit sun muut hiilarit yms ja olo on jo parempi!

    Mä odotan nyt innoissani spinningiä ja ladyboxingia, toivon että löydän niistä ja vaikka tanskun kaa lenkkeilystä sen mun oman jutun ja liikunta olisi taas huippu juttu! Mutta kyllä mä uskon ja luotan siihen että niin se tulee taas olemaankin.

    Ja niinkun olen aiemmin sanonut kommentissa, tulee se anteeksipyytely vähän takaraivosta ja sielä alitajunnasta, etten sitä ees kirjoittaessa tajunnut. Mutta sitten oli aika pyytää itseltään anteeksi kamalaa kuria ja nyt on taas vähän kivempi hymyillä. Tästä ei onneksi mennä kuin ylöspäin!:)

    VastaaPoista
  12. Välillä pitää vähän höllätä ja ottaa rennosti. Ei aina tarvitse juosta lenkillä, ja katsoa syömisen perään. Kunhan vaan järki pysyy päässä ja motivaatio ei katoa löysäilypäivän jälkeen, kaikki hyvin !

    VastaaPoista
  13. memory: Tottahan tuo on, on vaan kumma,kuinka sitä ei joskus itselleen myönnä!

    VastaaPoista