Reality bites

Eilen ja tänään mä olen herkutellut ja juhlinut. Kavereille siitä on helppo puhua, muttei tänne.
Äsken aloin sitten miettimään, että miksi se on niin vaikeaa kirjoittaa. Viikon treenitkin ovat menneet päin pyllyä ja siksi aloitankin liikuntapäiväkirjan vasta seuraavalla viikolla. Syytän itseäni läskeilystä ja laiskottelusta, vaikka kehoni on levon tarpeessa ja niin.. niiden herkkujen, niinkun aina.
Tosin nyt pari viikkoa mulla on tehnyt mieli herkkuja enemmän kuin laki sallii.

Siinä teille rehellistä tekstiä, ei sillä etten mä aina tänne rehellisesti kirjottaisi, mutta tämä sen takia, että mun kaveritkin huomaisi, etten mä ole muuttunut. Mä vaan olen hurahtanut liikuntaan, mutta mä edeleen rakastan sokeria.

Vaikka mun blogin nimi on "kilot kuriin", te tuskin tulette näkemään mua vuoden päästä huippukunnossa. Mä tiedän, ettei niin saisi ajatella, mutta olen realistinen.

Olen taistellut painoni kanssa 3. luokalta lähtien. Yläasteella lihoin sitten kunnolla ja laihdutinkin 10kiloa, tosin en mitenkään terveelläjärjellä. Mutta osaatte varmasti kuvitella, miten vaikea mun on unohtaa herkut. Oon rakastanut niitä pienestä asti ja aina jos on suuria ongelmia tai stressaa, mun keho haluaa jotain hyvää. Ja se oikeesti haluaa sitä niin kauan kunnes saa. Ja se on perseestä, suoraasanoen.

Mähän olen nyt normaalipainoinen ja ihan tyytyväinen, silti mulla on ulkonäköpaineita välillä ja läskiolo, koska mua on haukuttu myös kyseisestä asiasta koko peruskoulu! Olisihan se olla kivan laiha , mutta se on niin vaikeaa.. tosin oon mä muuttunutkin! esim.
-Alkoholi ei oikein kunnolla maistu ja sekin ehkä johtuu siitä, että oon sitä vasta hetken juonut. Se on siis asia minkä voin sulkea pois, muttei kokonaan. Musta kavereiden kanssa juhliminen on oikeesti osa nnuoruutta.
- Liikuntaa on pakko saada, ainakin paristi viikossa. Tästä asiasta olen erittäin onnellinen!
-Itsevarmuus on silti lisääntynyt huimasti, joka on superupee juttu! Nii ja kunto kohonnut!
-Ruokailutottumukset ovat muuttumassa pikkuhiljaa terveellisempään siltikin!

Mä halusin nyt vaan puhua teille pelottavan suoraan. Sillä mä en halua että kukaan teistä ajattelis, että mun on helppo jättää herkut pois, tai että aina voittaisin kiusaukset. Mä en haluu, että te ajattelette, että treenaan 3-5krt viikossa, koska se ei ole joka viikko niin.
Enkä mä haluu, että ajattelette että tää on helppoa. Se ei ole. Mä oon aika väsynyt.

Tottakai tää blogi motivoi mua, koska tää tavallaan tuo paineita, sen takia että en tiedä mitä te musta ajattelette? Musta tuntuu että moni kelailee miten en saa tuloksia. No siksi koska rakastan syödä ja joskus laiskottaa.

Tää tunnepurkaus ehkä puhkesi eilen kun kaveri vitsillä heitti kun oltiin viihteellä että "eikös sun pitäisi olla lenkillä?" ja silloin jo kysyin itseltäni mielessäni "Niin. Mikset ole?"

Mä en halua, että tää elämäntapamuutos vie multa voimat. Mä löysään tahtia. Olen pahoillani jos näätte mun vaikka lihovan kilon, mutta sitä tää syksy mulle aina teettää. Mä haluan nyt hetkeksi, edes viikoksi unohtaa sen stressin mitä suuhuni pistän tai milloin liikun, sen takia että saisitte musta hyvän kuvan. Siksi mä nyt tunnustan: Mä olen herkkuperse ja joskus laiska. Mun kilot tulee olemaan kurissa joku päivä, muttei vielä tänävuonna.

Oon tosi pahoillani tästä avautumisesta, mutta koin että nyt kaikki täytyy sanoa ääneen.
Nyt mä alan katsomaan leffaa ja syömään jätskiä ja unohtaa mun kilot ja kropan hetkeksi. Jos te ette sitä hyväksy, älkää viniskö. Mä olen ihminen ja mulla on haluni ja en voi kiistää niitä itseltäni liikaa, ettei itsekuri mene liiallisuuksiin.

Hyvät viikonloput kaikille ja muistetaanhan että kukaan ei ole täydellinen!