Treenaus ei loppupeleissä vie paljoa aikaa. 1-1.5h kerta ja se 4 kertaa viikkoon. Mutta ruokailu. Se herättää ihmisissä kysymyksiä ja jopa ennakkoluuloja!
Hyviä esimerkkejä löytyy tältä viikonlopulta parikin! Perjantaina olin baarissa kavereiden kanssa. Selväpäisyys meni helposti läpi sanoen, että huomenna on tärkeät treenit. Treenaamisen tärkeyden ihmiset tajuavat. Mutta katseet olisivat varmasti olleet kummastuneet, jos olisin koko poppoolle kertonut, että nyt menen vetämään yöprodejauhot nassuun vessassa. Menin vähinäänin ja vessankopissa ne vedin, että sain ruokailla rauhassa. Mm. Ruman vessassa olen joskus syönyt tonnikalaa naistenhuoneessa ja monet tuli kyselemään miksi. Alappa selittämään proteiinien ja säänöllisten ruoka-aikojen tärkeyttä ihmisille, joille se ei ole niin justiinsa.
Tänään en välttynyt kummasteluilta kun heräsin aamulla punnitsemaan ja tekemään päivän safkat, vaikka kuinka olisi väsyttänyt. Automatkalla mulla tuli ruoka-aika ja söin sapuskat auton penkillä purkista. Kuopion ostoskeskuksessa vetäsin rahkan naamaan jollakin penkillä.
 |
| possua, riisiä, kasviksia ja oriental chili-kastiketta! |
Menomatkalla tosiaan pysähdyttiin kahville ja olin superiloinen, että tarjolla oli rasvatonta maitoa. Sitä kun on harvoin ja vain sitä kahviini käytän, koska semmonen ohje on annettu. Oon joutunut nyt tosi monessa paikassa juomaan mustana (hyi hitsiläinen!) mutta haluan olla ehdoton.
Juteltiin sitten asiasta, tai oikeastaan multa vaan kysyttiin "Milloin alat syömään taas normaalisti?"
Menin aika hämilleni. Normaalisti? Tokasin vain hämilläni, että en tiedä. Ehkä 30 tai 40-vuotiaana, mutta sitten letkautin, että tämähän on normaalia!
Heti lytättiin. Eikä ole. Ei tuo ole normaalia, että syöt autossa kun Ikeassa saisi ruoka tunnin päästä ja et voi edes rafloissa syödä. Ei se voi olla normaalia!
En alkanut inttämään, vaan sanoin että tämä on normaalia mulle ja niinhän se onkin!
Oon ½ vuotta enemmän tai vähemmän mittaillu ruokaa ja roudannu mukana. Ei se oo musta outoa. Musta on outoa lähteä matkaan ilman ruokaa!
On totta, että marras-tammikuu meni vähän plörinäksi ja en mitannut enkä roudannut. Elin "yleisellä tasolla normaalisti." Miten kävi? Tulokset kärsi, mutta eniten kärsi henkinenpuoli. Ahdistus oli suuri. "Mitä mä itselleni teen? Miksi mä syön mitä ja miten sattuu? Miksi palaan vanhaa kohti hitaasti, mutta varmasti" Ja mikä oli syy? Niin en tiedä. Halusin olla normaali, mut oli jotenkin murrettu. Murrettu mm. sanoilla "sairas." Toimin itseäni vastaan, pahasti! Koska jos olisin ollut tarkka ja tiukka, olisi se jotenkin sairasta ja epänormaalia. Olin muiden kommenttien takia varma, että olen sairas ja kuolen tyyliin syömishäiriöön jos jatkan näin.
Todellisuudessa mun "paussi" sai mut ahistumaan, niin paljon, että itkin jos asiasta mainitsin ja itkin myös joskus iltasin. Olin tosin onneton ja hukassa. Mä olin palaamassa vanhaan ja kielsin iteltäni intohimoni ruokavalioon ja liikuntaan.
Nyt mittaan taas ruokia, treenaan 110 lasissa, mulla on ammattiauttaja ja oon "epänormaali". Mutta tälläkertaa mua ei sorreta. Mä teen tätä ja seuraan mun unelmaa, annan mun tehdä tätä intohimoisesti. Olen epäsuomalainen ja nään mun unelmat tavotteina ja tulen saavuttamaan tavoitteni. Oon taas itsevarma ja onnellisesti elän tätä "outoa" elämäntapaa. Ylitän itseni, monesti viikossa! Oon taas rakastumassa itseeni, uudelleen! Kunnioitan taas itseäni, sillä kunnioittaisin muitakin jotka eläisi näin "kurinalaisesti" ja uskaltaisi alkaa tuumasta toimeen unelmiensa eteen! (oli unelma mikä tahansa. :)
Niille jotka haluu tulla sanomaan, että tuo on syömishäiriö niin onko? Onko syömishäiriön ominaisuus olla itsestään päivä päivältä ylpeämpi ja oppia tykkäämään itsestään kokoajan lisää ja lisää?
Ja heitetään loppuun vielä yksi mietteeni ja jos joku tietää tähän vastauksen niin vastatkoon; Mikä ON normaalia elämistä?
Mun harrastuksena on tavallaan fitness ja siihen kuuluu tarkka ruokavalio sekä tiukka treeni. Ja se on mulle intohimo ja ei, se ei rajota mun elämää. Jonkun toisen elämää voisi rajoittaa, mut ei mun!
Vaikka se ulkopuolisen silmiin vaikuttaa ehkä sairaalta, on se piruvie terveellisempää ja parempaa kropalle kun vaikka suosittu "datiselämä" kera leffamättöjen, vai? Ja mikä tärkeintä; se on toimivinta mulle.
En oikeestaan usko, että on vain yhtä ja ainutta oikeaa tapaa. Kaikille se on yksilöllistä, aivan kuten vaikka pukeutuminen.
Jos annettas vaan kaikkien kukkien kukkia, se ois aika unelmatilanne, vai mitä?:)
sun blogis on ihana mut mul on jotenkin tosi hankala lukee tätä kun tää tausta on musta ja teksti valkoinen :'D en tiiä oonks ainoo joka täst sanoo voi olla, mut niin ei mul muuta oot ihana xd<3
VastaaPoistaHei hyvä et sanoit!! Mulla on huomenna VP nii laitan siis ulkoasun uuteen uskoon! Ja ite oot ihana, haha! :D <3
Poista!!!!
VastaaPoistaIhanaa et kirjoitit tästä. Mua on vähän ahdistanut kun poikaystävä ei oikeen taida ymmärtää tätä mun syömistä aina. Lähden useasti monta kertaa kauppaan päivän aikana jos oon hänen luona, ja se taitaa pitää mua vähän hifistelijänä mutta kun hän ei oo perehtynyt treenaamisen ja ruokavalion tärkeyteen niin ei se meinaa uskoakaan kun koitan kertoa miten tärkeetä on syödä säännöllisesti ja kunnolla!!!
Mulla itelle tulisi vain olo että oisin laiminlyönyt itseäni jos en toimisi tällein. Hmph.
t. raahauduin heti herättyäni kauppaan puuron yms hakuun..
Moikka Noora!:)
PoistaKiva että teksti miellytti. Voit näyttää tekstin poikaystävälle ja näyttää, että ihmisille jotka treenaa tavoitteellisesti on tämä ihan normaali käytäntö. ;) Touvottavasti poikaystäväsi joskus vielä täydellisesti ymmärtäisi ja kannustaisi sinua, mukavampihan se olisi, mutta hienoa, että teet hommaa 100% itsesi takia! :)
Hyvä teksti!
VastaaPoistaTodella kurjaa, jos ystävät ei tue sinua elämäntavassasi. Todelliset ystävät kyllä hyväksyvät sinut ja sinun valintasi olivatpa ne mitä tahansa. Etenkin , kun ne koskevat vain sinua eivätkä suoraan vaikuta heidän elämäänsä. Et kuitenkaan estä heitä elämästä heidän omilla tavoillaan. Juuri näin, annetaan kaikkien kukkien kukkia!
Kiitos. :)
PoistaToki on ystäviä, jotka tukee ja kannustaa! He ovatkin painonsa arvoista kultaa potsenssiin tuhat. :)
Kiitos kun kirjoitit tästä! Minun lähipiiristä suurin osa ei ymmärrä miksi olen niin tarkka syömisistäni. Saan paljon juurikin nuita "koska syöt normaalisti?"-kyselyitä. Tai jos kieltäydyt leivästä, ihmetellään ettenkö voi nyt yhtä leipäpalaa syödä. Eihän se mitään haittaa. On oikeasti vaikea saada sellaisia ihmisiä ymmärtämään tätä "meidän normaalia", jotka eivät tee/ ole tehneet tätä itse.
VastaaPoistaTänään olen jotenkin ekstra paljon miettinyt tätä asiaa ja välillä kävi jopa oudosti mielessä että onko tässä oikeasti mitään järkeä. Mutta onhan tässä, tää on se meidän juttu! Tää teksti tuli juuri oikeaan aikaan, tästä on hyvä lähteä super motivoituneena uuteen viikkoon. :)
Eipä mitään!:)
PoistaMahtavaa että tuli näin hyvään ajankohtaan tämä postaus!:)
Onnistunutta alkavaa viikkoa sinne!:)
Syömishäiriöitä on monenlaisia, ja kyllähän tietyllä tavalla häiriintynyttä syömistä on myös ylitiukat syömistavat. Mä en usko, että sä jaksat vuosikausia elää tuolla tavalla. Itsellä on kokemusta liiasta itsekurista joskus just sun ikäisenä ja lopulta se aiheutti totaalisen romahduksen - kerta toisensa jälkeen.
VastaaPoistaJa jokainen arvostelee tietysti muiden toimintaa omasta näkökulmastaan - se täytyy muistaa. Ja jokaisen täytyy käydä itse läpi ne omat polkunsa kunnes löytää kokonaisvaltaisen ja loppuelämän kannalta parhaan tavan. Liikunta on silti ihan järjettömän hyvä juttu, ihan missä tahansa iässä ja elämänvaiheessa:)
Tuo on totta. Ja tuskin mä vuosikausia punnitsen, mutta niinkuin hyvin vanha trainerini sanoi, että jatkossa kun itsensä oppii hyvin tuntemaan ei tarvitse esim punnita. Se on se näppituntuma. :)
PoistaJa kuten itsekin sanoit, niin sitä omaa kultasta tietä pitää vain ettiä! Mä oon kokeillu löllöilyä, tosi tiukkaa diettiä, karppausta, sokerikoukkua ja nyt tätä. Tää toimii tällä hetkellä.
Urheilusta oon kokeillut juoksua, ratsastusta, balettia, telinevoimistelua, ryhmäliikuntaa ja punttista. Ja puntti oli se oma juttu, vaikken olisi sitä ikinä uskonut!:D
Kiitos ajatuksia herättävästä kommentistasi!:)
Sen vielä haluan sanoa, että tiedän SHn vaarat tässä lajissa, siksi teen usein henkistä työtä sen eteen ja varon liian tiukkaa linjaa tavoteiden saavuttamisten suhteen.
Ehkä mäkään en ihan tajunnu tilannetta kun näin sun meidän ekassa työkokouksessa syövän omia eväitä vaikka pöydät notku ties mitä.. muttei tulis ikinä mieleenkään sanoo ettet ois tai eläis normaalisti. Nykyään jo ymmärrän <3 INHOAN sanaa NORMAALI!! KUKA PERKELE SEN MÄÄRITTELEE??? Ei sellasta olekkkaan kun NORMAALI! Tässäkään asiassa en usko muilla ihmisillä olevan kaiken huutelun ja tyhmien kommenttien takana kateus. Sehän se on. Roosa oot huippu <3
VastaaPoistaOlisin muuten voinut laittaa tähän postaukseen että on mahtavaa, kun oma työporukka ymmärtää. Heitetäänhän me mun ruokailuista/treeneistä/lisäravinteista paljon vitsiä, mutta tiiän, että se on vaan vitsiä ja sitä on kyllä kiva heittää! Ei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti ja on hyvä, että meidän työpoppoolla on semmonen asenne tiettyjen asioiden suhteen! ;)
PoistaKiitos vielä Bea ihanasta kommentista!! Ite oot huippu! <3
Sinä oot vahva kukka <3 Musta sun innostuneisuus ja tahdonvoima on tosi ihailtavaa tässä mitä teet :) sulta saa aina powerii ja hyviä vinkkejä kaikkeen! <3:Annasi
VastaaPoistaVoi Annani! Oot ihana ja mulle yks isoimmista tukipilareista, kiitos siitä!!<3
PoistaMissä menee kohtuuden raja ihmettelen ma.
VastaaPoistaSe onkin tosi vaikee määritellä monessa asiassa. Kai sekin vaihtelee?
PoistaTosi hyvä kirjoitus taas Mokkis!!
VastaaPoistaJa siis nimenomaan, eikö annettais vaan kaikkien kukkien kukkia omalla tavallaan. Siis ethän säkään arvostele sun ystävies syömisiä tai juomisia, niin miks niillä on oikeus tehdä sitä sulle?!
Ja vaikkei sun syöminen jonkun mielestä olis normaalia, niin sulle se on (ja tuhansille muille treenaaville ihmisille) ja kuten sanoit SE SOPII SULLE!!
Jatka samaa rataa vaan! <3 Oot huippu!
Kiitos Monna ihanasta kommentistasi! :)
PoistaTuo on totta, että en mäkään muita arvostele, paitsi jos he erikseen pyytävät minun mielipiteeni. Se on heidän tapa ja jos se sopii heille, tottakai hyväksyn asian. :) (Ellei mene ihan vaarallisen sairaaksi..)
Ja jatka itekkin! Oot kehittyny huimasti nainen hyvä! Ite oot huippu! <3
Hienoja pointteja sulla! Tuli tämmönen lisäys mieleen: mun mielestä ei oo normaaleita ihmisiä, toiset on vaa vähemmä hulluja ja toiset enemmä ;)
VastaaPoistaHei mikshän mun vastaus ei oo sulle tullut!! Ja jep, hyvä pointti!;)
PoistaHei, niin upea ja mielenkiintoinen teksti, että en edes osaa sanoa mitään! Säännöllisyys vaatii monilta itsekuria, mutta sä näköjään taidat sen ja itse ainakin vain arvostan sitä. Hienoa! :)
VastaaPoistaKiitos paljon, Nanne! :) Arvostan ihmisiä jotka ymmärtää. :)
PoistaMä oon vähän eri mieltä tuosta "säännöllisyys vaatii itsekuria" -lausahduksesta. Kun itselleen tärkeitä asioita tekee säännöllisesti ilman kuria, mutta vähemmän tärkeissä säännöllisyys voi olla vaativaa (jos joku ymmärsi mitä koitan sanoa...). Esim. mulla ei ole mitään vaikeuksia mennä säännöllisesti joka arkiaamu kasiksi kävellen töihin, koska koen työni motivoivaksi, mukavaksi ja kehittäväksi ja saan aamulla ja illalla raitista ilmaa ja aikaa itselleni. Mutta mulla on välillä vaikeuksia käydä säännöllisesti salilla, koska se ei motivoi tarpeeksi, eikä se tekeminen oikeastaan ole niin kivaa.
PoistaMielestäni on hyvä, että ihmiset löytävät se oman tapansa tehdä asioita itselleen oikein. Terveelliset elämäntavat on hyvin laaja käsite ja kukin voi poimia sieltä ne itselleen ja tavoitteisiinsa sopivat asiat. Joskus tuntuu näissä keskusteluissa (painonpudotus, liikunta, terveet elämäntavat), että asiat pitää jokaisen tehdä tietyllä tavalla vain siksi, että minäkin teen näin. Ja jos toinen ei syystä tai toisesta onnistu, on heti laiska, heikko ja itsekuriton ihminen.
Että jatka valitsemallasi tiellä. Jos mieli joskus muuttuu, anna sen muuttua. Jos ei, sekin on OK. Itsellesihän sinä elämääsi elät.
Ihanaa keväänalkua!
-Anna-
Kiitos Anna ihanasti kommentistasi!:) Puhuit kyllä täyttä asiaa!
PoistaIhanaa keväänalkua myös sinne!:)